Täällä me vielä ollaan :)

Diegossa asuu pieni apina sisällä

Siis mites tän blogin päivitys onkin nyt näin jäänyt. Heti näköjään kun elämänrytmi muuttuu (eli kokopäiväset työt ovat kutsuneet), niin ihan kun ei muka jäis aikaa kirjottaa. Mikä on tietty hieman valetta :D Laiskottaa vaa enemmän kun ennen. Ja ei nyt mitään hirrrrveen hirrrrveen erikoista oo ees tapahtunut. Diego on nykyään jo yli 5kk ja ootellaan innolla lähestyvää murkkuikää. Keksittiin tolle myös aika toimiva "vastamyrkky", eli suihkepullo vedellä täytettynä. Olin itseasiassa miettiny sitä jo ekasta päivästä asti, mut jotenkin sen tyhjän suihkepullon ostaminen vei sitten kolmisen kuukautta :D Ukkeli on jo muutenkin rauhoittunut kotioloissa (tähän ei kuulu ne tilanteet ku meille tulee vieraita), mut ekat pikku vesisuihkaukset parissa riehumistilanteessa oli tolle kyl harvinaisen epämiellyttäviä. Mä olin oikeesti maailman yllättynein siitä, että vesisuihke tosissaan tehoaa tohon pahimman riehumiskohtauksen kesken. Vesisuihkeen alkuhuuma on kyllä jo mennyt ohi,mut kyllä se sopivasti tehoaa edelleen. Vaikka tässä onkin nyt käynyt vähän niin, että ei se ees tee mitään "laitonta" enää :D Mitä nyt muina miehinä kävelee meiän sohvapöydälle etsimään syötävää. Kun eihän me sille ruokaa ikinä anneta :)

Jesper

 

Ei oo tullu mainittuakaan, että käytiin tossa Jessen kanssa Kirkkonummella vähän testailemassa kykyjämme. Yks nolla sieltä taas tulla napsahti, mutta kahdessa muussa startissa tulikin sitten virheitä 5 ja10 eestä. Pikkuviboja, eli ihan hyvin siis menee näihin meiän treenimääriin nähden :) Örvelö (Diego siis :D) oli mukana riehumassa sinne, tänne ja tonne! Onneks se osaa melkein käyttäytyä yleisillä paikoilla missä on paljon ihmisiä ja/tai koiria. Tässä voidaan katsoa vähän peiliinkin, mutta se on ollut kyllä aika syntymäinnokas. Eli ekasta päivästä asti meno näyttäny tolta. Ehkä vähän ollaan onnistuttu hillitseen? ehkä. Olin tossa Purinalla epiksissä vähän töissä ja Eetu uhkarohkeesti tuli Diegon kanssa hengailemaan sinne. Alkuun siitä ei kyllä tullut yhtään mitään, tää laitto sellasen pellekoulun pystyyn kun ei päässyt tutustumaan keneenkään paikallaolijaan. Ees namit ei kelvannu parin ekan minsan aikana :D Minkäs sille voi kun kaikki ihmiset ja koirat (ruttunaamat pois lukien) on niiiiiiin kivoja.Ton kans käy kyllä useinkin mielessä, että kuinkahan moni ihminen ajattelee ettei tota koiraa oo koulutettu ollenkaan :) Ja mä en ees oo mikään "lepsuliisa" ylipäänsä koiran kouluttamisessa, mut sanotaanko vaikka näin, että koiria on vähän erilaisia :D Sitten kun tohon saa sen kontaktin tuolla ihmis/koiravilinässä, niin sit se pystyy taas yllättävänkin hyvin keskittymään. 

Pomppu

Seuraavaks vähän Diegon saunaelämästä. Eli D on tosiaan koira, joka viihtyy saunassa varmaan yhtä pitkään kun mekin. Ei olla sitä ihan kokonaan testattu, ku se pääsee vasta mukaan toiselle rundille. Heti kun se haistaa/vaistoaa saunan olevan päällä, niin menee jo ihan hädissään jonottelemaan vessan (= myös kylppärin&saunan) ovelle. Ei siis väkisin sitä sinne roudailla :) Mä en ees tajua miten se pystyy olemaan noinkin lämpimässä saunassa ilman läähättämistäkin. Tai siis me ollaan aina ite haluttu lähtee sieltä Diegoa aiemmin pois. Eetu on pari kertaa menny Diegon kanssa myös jälkilämmöille (eli siis jonkin aikaa saunan sammuttamisen jälkeen) ja silloin tää parivaljakon koirajäsen on nukahtanut sinne tyytyväisenä. Ei tää ihmisjäsenkään siitä kaukana oo kyllä ollut. 

 

Toinen uus juttu, sekä Diegolle että meille, on ollut koirapuistossa käynti. Kyllä vain, sellaiseen olen sortunut :D En oikein tiiä miks, mut en oo ikinä nähnyt koirapuistoja "mun koirien" juttuna, vaikka en oo aiheeseen sen tarkemmin perehtynytkään. Joku niissä on epäilyttänyt ja ehkä vähän epäilyttää edelleen. Siinä kun pitää kuitenkin pystyä luottamaan jossain määrin jokaiseen ihmiseen joka koiransa sinne tuo, ettei ne oo mitään liian vaikeita/vaarallisia tapauksia. Diego on kuitenkin parson-uros, joten mä vähän veikkailen et tää koirapuistoilu saattanee jäädä enemmän tähän "varhaisnuoruuteen". Tai eihän sitä tiiä jos siitä tulis kaikkia tasapuolisesti rakastava koira, mut sitä mä jaksan vähän epäillä urosten osalta. Ja se on jostain vieläkin mulle epäselvästä syystä "vihannut" (vai pitäskö sanoo ei tykännyt niin paljon?) ruttunaamasia koiria. Mä en tiiä johtuuks se osittain siitä pienestä rohinasta mitä ne monet tekee? Et luuleeks Diego niiden olevan vihasia? Vai onks se vaan huvikseen rasisti.

 

Mut niin palatakseni vielä koirapuistoaiheeseen. Siellä meillä on mennyt oikein hyvin nää kerrat kun ollaan käyty (puisto on kivasti 600m päässä meiltä) ja Diego on saanut vähän kontaktia eri näkösiin ja kokosiin koiriin. Sen takia ollaan sinne oikeastaan mentykin, että toi oppis vielä tässä kasvuiässä lisää koirien välisestä kielestä. Tähän mennessä Diego on mennyt jokaista puistossa olijaa morjestamaan häntä heiluen, myös niitä ihmisiä. Osaa myös väistää tarvittaessa ja huomaa jos jää liian pieneksi jossain leikkitilanteessa. Kerran sinne tosiaan ilmeistyi irlanninsusikoirakin... Mä voisin sanoa, että tällaselle Diegolle (ei näytä muistavan mitään tapahtumia enää minuutin päästä= ei jää traumoja) toi koirapuisto varmaan on tässä iässä ihan jees, mut en mä sinne kyllä ihan herkimpiä yksilöitä veis. Täytyy pitää nyt silmät auki, et jos toi alkaa jossain vaiheessa näyttään liian jäykältä urosten kanssa, niin tietää sitten lopettaa sen leikin ajoissa :)

Pientä agilitytreeniä ollaan käyty tekemässä vaan kaks kertaa viime blogipäivityksen jälkeen, eipähän ainakaan liialla tekemisellä tuhota sen mielenkiintoa. Viime kerralla näytti taas meno ihan hauskalta ja vauhdikkaalta. Tein peräti mutkaputki, hyppy, hyppy, suora putki kuvion :D Se on jotenkin niin hölmöä, vaikka pidän niitä rimoja ihan siinä maassa, niin silti toi hyppää melkein ku ne ois minikorkeudella. Hmm... Saatiin yks (maito)hammaskin kiskottua vahingossa irti noissa "treeneissä". Yhtäkkiä oli vaan ilmestynyt pirteää punaista väriä meiän repimisleluun ja Diegon partaan. Muuten en ois ikinä tajunnu, et siltä lähti hammas. Mielenkiintoista muuten nähdä, että minkä kokonen tyyppi tosta nyt sitten kasvaa. Periaatteessa sehän on tosi pieni joka suuntaan, mut kyl me ollaan jollain tavalla saatu sille jo 33 cm korkeutta. Vaikeehan tota on kyllä mitata sillein tarkasti. Siinä mineissä ja medeissä kun on rajana se kriittinen 35 cm, niin veikkaan että aika rajoille mennään. Oon kyllä ymmärtänyt, et parsonit saavuttaa aikuisiän kokonsa jo aika nuorena, joten saapi nähdä.

Jooh ja arvatkaapas mitä. Meiän pikkuruinen pihamaa on citykanien leikkikenttää ja pihaa ympäröivät puut ja pensaat lintujen omaisuutta. Ja mun mielestä uskomattomin asia, meiän seinänaapurissa asuu kani! Jättimäinen paljon Diegoa isompi kani, jota ulkoilutetaan jossain flexissä tossa pihapiirissä. "Hauskintahan" tässä on se, että meiän omalla pikku pupulla saattanee esiintyä sitä metsästysviettiä. Täytyy ainakin yrittää pitää naapurisopu ja välttää kontaktia naapurin kaniin. Pihalle vaan sitten hirveet panssariaidat lumien sulettua, ettei citykanit enää ilmesty tutkailemaan Diegon reviiriä. Eikä Diego pääse myöskään tutustumaan niihin sen lähemmin :)

Diegon uutta arkea

Vaikkei ollakaan hetkeen kerrottu mitään, niin Diego ja me ollaan ihan elossa edelleen ja suunnilleen sovussakin elellään. Diegon (ja meiän) elämään tuli aikamoinen tason ylennys, kun muutettiin rivariin, jossa on pieni oma pihakin! Siitäkin toi yks örkki nauttii ja on se meillekin helpompi opettaa sisäsiisteyttä. Nyt ollaankin edistytty jo siihen pisteeseen, että kun herralla on hätä, niin istutaan ovimatolle ja aletaan tuijottamaan meitä täysillä. Ääntäkään ei kyllä päästetä, joten tää operaation huomaaminen vaatii meiltä jonkinlaista tarkkaavaisuutta.

Sitten paras osuushan tossa pihassa on se, että voidaan vaan laittaa Diego fleksiin, päästää ulos ja jäädä ite sisälle piteleen sitä fleksiä... :D Pahimmilla pakkasilla tää varsinkin oli ihan hyvä, kun olis kestänyt niin kauan pukee itsensä tarvittavaan ulkovarustukseen lyhyttäkin pissatusta varten. Ja Diegolla ei oo mitään sitä vastaan, et se saa mennä "yksinään" ulos. Suunniteltiinkin jo, että kesällä sitten on kiva vaan laittaa D johonkin tolppaan pitkällä hihnalla kiinni pihalle ja ite otella siinä mahdollista aurinkoa. Toi tolppaan kiinnitys on tosiaan melko tärkeetä ainakin toistaiseksi, kun meiän mielestä Diegolla ei oo ihan sellaista samanlaista pakkoa pitää meitä koko ajan silmällä, kun mitä koirakirjoissa sanotaan pikkupennuilla olevan. Toisin sanoen siis nähdään valkoinen kauemmas kiitävä turre, jos hän bongaa jonkun ihmisen näköpiiristä. Pitää alkaa kyllä ihan urakalla nyt treenaan tätä asiaa taas. Nää -25 pakkaset vaan vähän verotti tota meiän ulkoilua ja siellä harjoittelua. Jos tosta ihmiskiinnostuksesta saa keksittyä jotain hyvää mahdollisessa karkaustilanteessa, niin se on se, että Diego tosiaan pysähtyy sen ekan ihmisen kohdalle, eikä lähde siitä kulumallakaan. 

Ukkeli on myös kasvanut aika paljon (juu yllättävää, että pennut kasvaa), nyt vaan mielenkiinnolla seuraillaan mikä on sitten lopputulema tän tyypin kohdalla. Partaakin alkaa olla jo ihan kivasti, tällä hetkellä Diego on siirtynyt amisviiksi-vaiheesta suoraan pulisonki-vaiheeseen. Muutenkin toi turkki ois aika nypittävässä kunnossa, mut ei vaan viitti nyt pakkasilla viedä tolta lämpöä pois. Hyppyvoima on kasvanut ihan uskomattomasti, se pomppii kun mikäkin, vaikka yrittäis estääkin. Ei olla päästy agihallillekaan kolmeen viikkoon, joten hauska nähdä miten toi kasvu on vaikuttanut siellä suoriutumiseen. Pelkään vähän, että kohta mulle tulee ongelmia ehtimisen kanssa, kun rimatkin täytyy pitää vielä lähes maassa. Perjantaina Diego ehkä pääsee vähän ihmettelemään taas esteitä, joten tarkempaa päivitystä siitä sitten myöhemmin.

Yleinen oppimiskyky on myös kehittynyt huimasti ja osataankin jo aika monia asioita, jos siis Diegolle on tiedossa joku palkka tekemästään työstä. Ihan huvin vuoksi ei sentään viitsitä tehdä mitään. Toisaalta hauskinta tässä on se, että palkaksi riittää melkein mikä tahansa rypistetystä paperinpalasta omenan "ruotoon" :D Kaikki kelpaa, kunhan osaa vaan myydä aiheen Diegolle. Ja voin sanoa ettei se myyminen kovin haastavaa ole. Naksutinkin on jo aika hyvässä tajuamisvaiheessa. Sen avulla oon opettanut niitä 2on2off-kontaktialkeita kotona. Eli siis tarkoituksena päätyä jonkun laatikon tms. päälle takajalat sillä ja etujalat maassa. Diego oppikin sen mun suureks yllätyksekseni yhdessä illassa.

Jos näin voi mitenkään sanoa, niin Diegon yleisolemus on _vähän_ rauhoittunut ihan pentupentu-vaiheesta. Tai sitten ollaan vaan jo totuttu siihen :D Mut nyt se nukkuukin jo joskus. Ei olla siis tässäkään menty ihan koirakirjojen mukaan "pentu nukkuu noin 20 tuntia päivässä", vaikka ollaan kuinka yritetty sitä rauhottaa. Hyvin se on näköjään silti jaksanut ja näyttänyt ihan iloiseltakin. Etenkin meiän suurin muuttopäivä sai Diegon väsyneeks, että se meinas pariin otteeseen nukahtaa istualteen. Sen kun piti tietty säheltää mukana tärkeenä muuttomiehenä koko päivän. Diego toikin vähän omat lisähaasteensa muuttamiseen, kun se ei oikein osaa ite varoa mitään asioita, eikä välttämättä opi kerrasta jos joku kolahtaakin päähän. Se myös keksi kivan leikin rullata vessapaperia alas etutassujensa avulla, katkaista sen haluamastaan kohdasta ja juosta ihan täysiä karkuun. Arvatkaas ketä ei pääse vessaan enää edes ohimennen? Ja arvatkaas vielä, kenen mielestä vessa ois tällä hetkellä maailman mielenkiintoisin asia ja oven avautuessa yritetään rynniä ihan täysillä sisälle?

Me käytiin itse ostamassa vähän lisää huonekaluja Ikeasta ja Diego oli myös kovasti auttamassa niiden avaamisessa. Kun Eetun alkoi repimään pahvia jostain kohtaa, niin käsien viereen ilmeistyi myös eräs harvahammas valmiina tuhoamaan. Oltiin taas tosi järjestelmällisiä koirankouluttajia ja annettiin Diegon sitten repiä niitä pahveja auki. Selvittiin ite paljon vähemmällä, kun toi on yllättävän hyvä repimään asioita rikki kuitenkaan nielemättä palasia. Ihan sama minkä paperin se tassuihinsa saa, niin hetken päästä saadaan ihmetellä paperisilppua lattialla :) Muuten täytyy kyllä sanoa, että pitkätkin yksinolot Diego on ollut tosi nätisti sekä uudessa, että vanhassakin kodissa. Jätetäänkin sitten tarkoituksella usein joku pieni pahvinpalanen askarreltavaksi, jos sille sattuisi tulemaan tuhoisia ajatuksia mieleen. Mutta eihän meiän lutuselle pikkuvaaville sellaisia ajatuksia ikinä tule, ehei.

Luonnettakin tosta löytyy ihan sopivissa määrin ja ollaan oltukin jo herra vähän reilu 4 kk kanssa jo useampaan kertaan napit vastakkain :D Ei olla vaan annettu periks sen tahdolle ja alkaa se tosta pikkuhiljaa sen paikkansa löytämään. Mutta se on kyllä sen luokan vääntämistä, ettette voi ees uskoa. Pitäis joskus ihan videoida meiän ristiriitatilanteita, niin siinähän sitä ois taas ihmettelemistä. Onneks toi on niin pieni, että sitä nyt on suht helppo "hallita". Mut kovasti se vaan jaksaa aina yrittää. Jos joutuu selälleen, niin sitten hetki ihmetellään siinä ihan rauhassa, mut sit kun rauha riittää niin ravistellaan ja koitetaan onneaan uudelleen :D Toi ravistelu on kyllä ärsyttävää, kun se pyyhkii siinä turkinheilahduksessa kaiken äsken kokemansa "ikävän" asian pois mielestään ja on taas ihan kun mitään ei ois tapahtunut. Noh, ainakaan sille ei varmaan kovin helpolla pääse syntymään traumoja mistään. Ja ei nää meiän väännöt siis sen vakavampia ole, että kyllä tilanne on kuitenkin meiän hallussa. Mut niin hölmöö, että tollanen pikkukirppu vaan alkaa kyseenalaistamaan millon mitäkin :D

Tällä erää ei enempää, kun tylsän työssäkäyvän täytyy nyt mennä nukkumaan. Palaamme asiaan taas piakkoin :) Ja kuvien kera.

Agilitypohdintaa

Lupasin tosiaan kirjotella mun suunnitelmista Diegon agilityn osalta, mikäli niitä nyt siis sen ihmeemmin vielä on :D Vaikka mä oon ohjannut muutamaakin eri koiraa (enemmän vakituisesti kääsna Pekko, kromfo Aku, belpat Ida, mudi Buda, kromfo Jesse ja muutaman startin verran kromfo Totti ja auspai Nimbus ainakin), niin alkeet mä oon opettanut noista vaan Peksille ja Augelle. Ja siis etenkään niistä Peksin alkeista ei jäänyt kyllä minkään sortin muistikuvia (olin jotain 9 v.?) ja ne tais mennä muutenkin aika pieleen (hehe :D), joten tuntuu et oisin opettanut vaan Akulle alkeet. Ja siitäkin on se ööö... 12 vuotta :) Tää homma ei siis tuu multa ihan selkärangasta.

Akun osalta muistan sen, että mentiin aikalailla mutu-tuntumalla ihan kaikessa, eikä hyödynnetty missään mitään ns. hienoja tekniikoita. Kontakteilla olisi tosin voinut jotain hyödyntää, kun etenkin puomin kontakti ei vaan sitten ottanut toimiakseen koko kymmenen vuoden agiuran aikana. Akun kanssa treenaaminen oli muutenkin tosi epämäärästä, mulla ei ollut siis mitään suuria suunnitelmia aluksi eikä mitään hienoja kuvioita, joita olis ollut pakko vääntää. Kunhan vaan tehtiin tarjolla ollutta rataa alusta loppuun. Silti siitä tuli aika hyvin oppinut yksilö, jos niitä kontakteja ei lasketa.

Aku, Diego, Jetti, Ceci & Zona ©Janet Jauhiainen

No mitäs sitten tälle pikku-Deelle? Musta tuntuu, että sillä on hyvinkin potentiaalia yhtä huonoks kontaktien suorittajaks kuin mitä Aku oli. Eli veikkaan, että siitä saattaa tulla ihan vauhdikas ja kuumeneva koira tuolla radalla ja kun toi "hienoinen" omatahto on myös sisäänrakennettu pompputaitoineen, niin voilá! Siinä on siis yks asia, johon tuun erityisesti keskittymään kun lähdetään vähän myöhemmin testailemaan kontaktien toimintaa. Nyt oon kotona jo opettanut sitä koskettamaan tassulla muovinpalasta, jonka ajattelin sitten asettaa tulevaisuudessa siihen maahan kontaktiesteen loppuun. Tarkoitus olisi saada siis ainakin puomin ja keinun alastulolle 2on2off-tyyliä, eli etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Juoksukontakti tuntuu vähän liian monimutkaiselta ja aikaa vievältä opettaa, joten ei sitä siks.

Keppien osalta oon kanssa miettinyt, että pitäiskö ne nyt sit opettaa jollakin näillä uusilla (tai ei ne enää uusia ole) tyyleillä: kujakepeillä, verkkojen avulla, ohjureiden avulla vai ties minkä avulla? Eniten näistä ehkä houkuttais noi kujakepit, muttamutta... Toisaalta miksen lähtis opettamaan ihan vanhanliiton tyyliin? :D Akusta tuli tosi hyvä pujottelija ihan vaan sillä alkuun kädellä näyttämisellä ja sitten pikkuhiljaa sitä vähentämällä. Silloin tuli kuitenkin tehtyä sellainen määrä toistoja, mihin ei oo enää niin hyviä mahdollisuuksia (ei ole omakotitalon pihaa+ keppejä :)). Ja jos sitä vaan lähtiskin opettaan siihen "vanhaan" tyyliin, niin kai sen voi sitten vielä vaihtaa jos siltä tuntuu? Vaatii vaan aikamoista nopeutta mun käsiltä ja reaktiokyvyltä ohjata tota kärppää oikeisiin välein kepeillä, mut katsotaan nyt :)

Yleisesti agilityn tekemisessä oon nyt päättänyt pitää sellaisen tosi iloisen mielen molemmilla joka kerta, eikä tosiaan aleta nyt millään tuhoomaan ton intoa. Tätä iloista mieltä voi kyllä nimittää myös riehakkaaksi mieleksi, eli siis täytyy toivoa ettei tosta tuu ihan kuritonta tällä tapaa :D Nyt jos terrierikantilta miettii tätä asiaa, niin oon nähnyt aika monenlaista tyyppiä radalla. Aika monta sellaista tosi rauhallista/varovaistakin, vaikkei se tyyli muuten istukaan terrierin temperamenttiin. Mä siis yritän olla päätymättä tohon lopputulokseen jollain tapaa, varmaan antamalla sen olla ihan kuriton :D Ei vaan, ehkä sitä pitää kuitenkin vähän hillitä. Toistaiseksi Diego on osoittanut kyllä ihan hyvää virettä tohon tekemiseen, kun oon lelun (saalisvietin) avulla sille opettanut putkeen menoa ja siivekkeiden välistä menoa.

Laitan tähän blogin yhteyteen pikku videokoosteen meidän tekemisistä todella mukaansa tempaavan musiikin säestämänä ;D Kuvan laatu on myös aika heikko. Ja toivon nyt ettei ketään järkyty liikaa siitä kun noin pienellä pennulla on "treenattu" agilityä ja se osaakin jo jotain, koska voin lohduttaa ettei olla ihan hirveesti kyllä hiottu mitään ja kotonakin sen hepulit on rajumpia kuin toi meno.

Kuvauspäivänä mentiin oikeasti ensimmäisen kerran mutkaputkea ja ekan kerran myös enemmän kuin yksi hyppy kerrallaan, mut jotenkin Diegon mielestä oli vaan ihan loogista mennä toinen ja kolmaskin siihen perään ilman mitään ongelmia. Myös jos putki on kerran tehty suorana, niin näköjään sen voi kivuttomasti mennä mutkanakin. Tätä mä kyllä ihmettelin :D Kokeilin vaan ihan "läpällä", että meniskö se ton mutkaputken ja menihän se. Samoin noiden aitojenkin kanssa. Ei tehty kuitenkaan ihan kauheesti, ettei oltais väsytetty sitä liikaa ja tapettu sen mielenkiintoa. Diego pahoittelee rumaa ryhtiään siinä kohtaa videolla, kun jätin sen seisten odottamaan. Ei se sentään ihan noin vääntynyt yksilö ole ;) Ja ehkä me kans pahoitellaan vähän huonoa musiikkivalintaa.

Jesperi kakkosiin agilityssä!

Kaverukset

Eli kannatti tosiaan lähteä Porvooseen kisailemaan, kun saatiin ekasta startista mukaamme sieltä nollavoitto SERT-ruusukkeen kera :) Jesse on siis tosiaan mun "agi-lainakoira" merkkiä länderi, jos ei oo tullut aiemmin mainittua. Ollaan treenattu jossain määrin muistaakseni 2009 vuoden lopulta ja 2010 puolessa välissä sain HAU:lta ensimmäisen ryhmäpaikan. Sen jälkeen ollaan treenailtu vähän säännöllisen epäsäännöllisesti, maksimissaan kerran viikossa. Isompi tauko oli sitten, kun mulle tuli se puolen vuoden Bangkokin "komennuskin" koko viime kevääks. Nyt on kesän jälkeen saatu kaikki palaset naksahtelemaan paikoilleen ja meidän viime vuoden vikoissa kisoissa Hyvinkäällä saatiin 3 virheetöntä rataa (sijat 2*eka ja 1*toka) kolmesta mahdollisesta. Ja nyt tän vuoden ekoissa kisoissa jatkettiin sitten virheettömyydellä. Aloin just laskeen, että ehkä 9 kisaa ehdittiin nyt 1-luokassa mennä puolen vuoden aikana. Melko kiivas kisatahti siis ;D Ehkä sitä vois yrittää vähän kiristää...Kiitokset vaan Jessen omistajalle Mialle lainasta, oon saanut pidettyä jonkin näkösen tatsin tähän lajiin, vaikkei omaa harrastuskoiraa olekaan ollut hetkeen :)

Diego oli tietty mukana kisapaikalla ja saikin suuren joukon ihailijoita! Osas jopa käyttäytyy aika hyvin, ei siis

Laadukas kuva palkintojenjaosta

lähtenyt ihmeemmin nakertamaan silittelijöiden sormia tai muuta vastaavaa. Muutenkin se meni kuin vanha tekijä, ei pelottanut yhtään ja häntä heilui/pyöri kuin propellikone. Saas nähdä tuleeks sille jossain välissä sellaista "epäluuloisempaa" vaihetta elämäänsä, mut toistaseks sitä ei juurikaan mikään huoleta :) Automatkatkin oli aika hauskoja, kun Diego oli mun sylissä ja Jesse mun jaloissa :D Pienistä epäilyksistä huolimatta tää tekniikka olikin tosi hyvä ja takastullessa molemmat koirat nukkuivat koko matkan. Muutenkin Jesse ja Diego viihtyy tosi hyvin yhdessä, sopii jotenkin toisilleen. Varmaan lähtis ihan kunnolla leikkimäänkin jos vaan sais sopivan tilan käyttöönsä vapaana juoksenteluun. Täytyy toivoo, että noiden ystävyys jossain määrin kestää sitten sen Diegon tulevan aikuistumisenkin, kun molemmat on kuitenkin uroksia. Mut kai se voikin onnistua, jos ne näkee tarpeeks usein tällein Diegon pentuiässä? Viime torstain treeneissäkin ne oli radanrakennuksen ajan köytettynä samaan tolppaan ja istuskeli siellä kiltisti vierekkäin.


Tähän päivitykseen ei nyt sen ihmeempiä, yritän saada jossain vaiheessa Diegon agilitypäivityksenkin aikaiseks. Tarkoittaa siis sitä, että mitä suunnitelmia mä oon ton pienen pään varalle tehnyt :D Käytiin tänään pikaisesti Jessen palautettuamme Purina Areenan kautta ja päästettiin Diegokin taas tutustumaan pariin esteeseen. Videokamera oli kerrankin mukana (kiitos kisareissun), joten pikku videopätkää myös luvassa Diegon osalta siihen päivitykseen :)

Ps. Oli näköjään sopivan rankka retkipäivä Diegolle, kun uni maistuu paremmin kuin koskaan ennen! Sopii mulle varsin mainiosti, saa ihan rauhassa kirjoitella tätäkin.

13 viikkoa vanha!

Diegon mielipuuhaa

Tänään tulikin tosissaan 13 viikon merkkipäivät Diegolle, todella tärkeää :D Herra on kasvanut ihan silmissä ja näyttääkin nyt vähän naurettavalta pitkine koipineeen. Myös tärkeä 8-12 viikon "opetusvaihe" (kaikkialla toi ikä on siis mainittu tärkeimmäks sosiaalistamisen yms. kannalta) on nyt takana, eli mitään ei oo enää tehtävissä. Ei vaan, ehkä näinkin ikäloppu koira oppii vielä uusia temppuja ;) Ja nopeesti muuten oppiikin! Nyt Diego osaa jo jotenkin tulla sivulle, vähän seurata ilman pomppimista, vähän pujotella mun jalkojen välistä ja myös vähän pysyä paikka-käskyllä paikoillaan. Ainiin, ja antaa tietty tassua ja joskus pusunkin! Niin ja tosiaan kiertää jotain esinettä ympäri käskystä. Fiksu pojka. Ainakin kotona :) Toisinaan.

Kirjoittelin vähän muita meidän perheen kuulumisia tänne, eli sieltä voi halukkaat käydä lukemassa meidän muuttosuunnitelmista. Tää nykyinen kämppä on tosiaan ollut aivan liian ahdas, etenkin nyt kun pitää Diegon vuoksi vielä nostaa kaikki tavarat alemmilta tasoilta ylemmäs. Näin on siis kaikki meiän vähänkään ylempänä olevat pinnat (tiskipöytä mukaan lukien) täynnä kaikenlaista kamaa. Muutenkin Diegosta on varmaan kivempaa, kun saadaan nyt ihan oma ulko-ovi, eikä yhteistä naapurin kanssa :D En muista onko tullut tänne ainakaan mainittua, mutta tullaan siis naapureiden kanssa samasta ulko-ovesta yhteisen parvekkeen kautta yhteiseen eteiseen sisälle. Varsin mukavaa. Ja jos naapuri menee omaan kämppäänsä sisään (joo ei onneks oo tullu meille), niin se kuulostaa lähes samalta kuin meille tulisi joku. Näin Diego siis aina innokkaana ryntää ovelle heiluttamaan häntäänsä, että ketäs sieltä nyt tulee. Alkuun alkoi itkukin sitten lähes aina, kun ei ketään kivaa tullutkaan, mutta nyt se on jo

Mökkireissulta

aika tottunut ja vähän tuhahdellen tulee vaan ovelta pois kun ketään ei ilmestynytkään. Onneks ei oo tosiaan alkanut haukkumaan aina oven auetessa, se ois voinut olla jo vähän rasittavampaa... :)

Muutenkin tosta Diegon äänirepertuaarista sen verran piti sanomani, että kunnon haukkua ei oo kyllä kertaakaan vielä tullut suusta ulos. Kaikkea muuta mouruamista ja murinaa sitten senkin edestä :D Välillä se kuulostaa ihan kissaltakin. Toivotaan kyllä, että toi haukkumattomuus jossain määrin olisi säilyvää. Vaikka rivarissa ei ihan niin paljon asunnon ulkopuolisia ääniä kuulekaan.

Ollaan vähän kehitytty noissa ihmisten bongailuissa ulkona. Nykyään oon vienyt Diegon ulos sellaiseen pieneen metsäplänttiin, josta näkee hyvin vilkkaalle jalkakäytävälle. Siitä kun Diego on sitten bongannut ihmisen, niin oon antanut sen vähän aikaa katsoa, sitten sanonut hyvä (tyyliin "hyvä kun huomasit") ja sitten antanut jonkun namipalan. Tää on alkanut tuottaa vähän hetelmää, koska toi systeemi on toiminut nyt aika aukottomasti. Vaikka aikamoista makupalan rohmuamista toi onkin, mutta tärkeintä vissiin saada jotain oppimistuloksia aikaan. Diego siis nykyään katsoo, että jaahas ihana ihminen ja häntää alkaa heti heiluun, mutta sit kun sanon hyvä, niin se kääntyy samantien poispäin siitä ihmisestä ja tulee hakeen palkkaa tästä havainnosta. Tää ei kyl toimi vielä ihan niin hyvin, jos ahtaalla jalkakäytävällä pitäis päästä ihmisistä ohi ilman hyppelyä. Mut selkeetä kehitystä siinäkin on havaittavissa!

Eetu näyttää vähän jättiläiseltä :D

Muutenkin toi hihnassa kävely on alkanut muistuttaa jo sitä, että oltaisiin yhteisellä lenkillä. Kun aiemmin Diego oli joko sitä mieltä, että me käveltiin liian hiljaa, liian nopeesti tai totaalisen väärään suuntaan. Jostain syystä vapaana ollessa tätä ongelmaa ei ole kyllä ollut, vaan se ihan nätisti on seuraillut meidän kulkua. Mitä nyt tietty on välillä jäänyt vähän haistelemaan, mutta on sitten tullut tuhatta ja sataa, että sais meidät kiinni. Lisäks toi meidän koviskoira ei muka näytä tykkäävän sateesta/loskasta? Silloin sitä on saanut lähes väkisin vetää vähän perässä, että sais edes jotain aikaseks siellä ulkona :D En ois uskonut, että Diegolle olisi mitään merkitystä säällä. Voi olla, että sitten isona poikana ei noi säätilat enää niin kiinnosta. Ajateltiinkin ottaa tässä hihna-asiassa käyttöön sellainen "mentoritaktiikka" eli osaava vois näyttää aloittelijammalle vähän mallia. Otettiinkin siis suunnaksi Turenki ja operaatio Akun kiusaus :)

Ennen Turenkia mentiin Eetun iskän mökille Tammelaan yhdeksi yöksi Diegon kera. Tajuttiin sitten matkalla, että meidän pitää käydä vielä kaupassakin yhteistuumin ja Diego pitäis jättää ekaa kertaa yksin autoon. Tätä ei oltu etukäteen mietitty ja oltiin siis häkkikin jätetty kotiin sopivasti. Katsottiin nopeasti Punton sisältö ja todettiin, ettei se mitään kovin pahaa voi saada itselleen/autolle aikaseks. Joten jätettiin sen viltti vaan kuskin paikalle ja nostettiin Diegon siihen päälle. Kauppareissu tehtiin suht nopeasti ja yritettiin kiertää vähän eri puolelta sinne meiän autolle, että nähtäis mitä se touhuaa siellä. Ja meidän molempien suureksi yllätykseksi Diego ihan oikeasti istui _paikoillaan_ siinä kuskin paikalla viltin päällä, eikä ollut syönyt edes paria makupalaa paikasta, johon se ois varmasti ylttänyt. Ihmeitä siis todellakin tapahtuu.

Takan lämmössä

Oltiin siis ihan kolmistaan siellä mökillä. Mökki oli aika kylmä meidän sinne tullessa ja lämmitettiin sitä sitten takan avulla. Oli kiva päästä Diegonkin kanssa vähän maalle, missä se sais juosta vapaana vaille huolen häivää. Se kyllä meinas vähän aiheuttaa meille huolia menemällä pimeällä järven jäälle ja tottelematta heti Eetun käskyä tulla pois. Pakkasta oli ollut onneksi ihan kivasti, mutta ei siitä jään kestävyydestä olisi silti voinut mennä takuuseen. Itse olin siis sisällä tän episodin aikaan, mutta Eetu onneks sai jollakin keinolla houkuteltua D:n sieltä jäältä pois. Tästä viisastuneena myös Eetu on nykyään jokaisella pikku ulkoilukäynnillä kädet täynnä namipaloja, jotta Diego tietää että kannattaa tulla käskystä käymään. Mä oon siis tän kuukauden ajan ollut sellainen makupala-automaatti, että Diego on tosi hyvin totellut (kop kop kop) tule-käskyä, vaikka olisi ollut muita koiriakin ihan naaman edessä. Muuten oli tosi kivaa olla siellä mökillä, kun on vähän helpompaa toi sisäsiisteyden opetuskin. Voi siis vaan avata oven ja "heittää" Diegon nopeasti ulos. Myös käpyjahti oli tosi jänskää meidän kaikkien mielestä. Diego myös tykästyi takan edessä lämpimässä loikoiluun, joten piti tietty muutama kuvakin ottaa siitä.


Tammelasta siirryttiin sitten Turenkiin ja Diego taas perinteisesti keräsi energiaa varastoon koko automatkan ajan. Tää on kyllä btw tosi hyvä tapa, siis toi autossa nukkuminen! Toivottavasti se ei pääse siitä tavasta eroon ikinä. Aku sais siis "riemukseen" taas varsin hyvin levännyttä seuraa ja joutui vielä samalle hihnalenkillekin ton remupetterin kanssa. Aku on siis niin helppo hihnalenkkeilijä, ettei toista oo, koska mä voin siis käytännössä pikkurillillä pitää sen hihnasta kiinni, kun se vaan kiltisti tallustaa samaan tahtiin ihmisen kanssa. Tai siis sen vajaan hihnan mitan edellä. Ajattelinkin siis, että Diego vois saada "isoveljeltä" vähän oppia. Tää jossain määrin jopa toimi, koska Diego tepsutteli ihan hirveen nopeeta ravia ihan Akun kintereillä koko lenkin, eikä juurikaan yrittänyt poiketa tosta rytmistä. Ainoa häiriö tuli, kun ohitettiin äiti ja lapsi. Tässä tilanteessa Aku sanoi "puh puh" (sellaista puhina haukkumista) ja Diego kiskoi niiden luokse minkä jaloista lähti. Vähän erilaiset suhtautumiset toistaseks näillä kahdella vieraisiin ihmisiin :D Kumpikaan ei ottanut "mallia" toisesta tossa tilanteessa.

Mun ukkelit :)

Käytiin myös perinteisesti tapaamassa Turengissa "naapurin" koiria, eli Ceciä, Jettiä ja Zonaa. Nyt Diego oli jo sen verran kasvanut sekä fyysisesti että henkisesti, ettei sitä niin kauhistuttanut enää olla kolmen matamin seurassa. Itseasiassa vaikka Zona sitä komentaakin meidän ihmisten silmin eniten, niin se oli oikeastaan ainoa koira, jolle Diego jopa uskalsi sanoa vähän vastaan :D Eli ilmeisesti Zona ei oo sitten ihan niin tosissaan ja on itsekin vielä vähän "kakara". Sitten taas Ceci käppänä 13 v. ei oo oikeastaan sanonut mitään Diegolle, mutta Cecin arvovaltaa Diegis ei oo lähtenyt yhtään kyseenalaistamaan. Jänniä noi koirien arvojärjestykset. Saatiin myös kaikki viisi koiraa (Aku, Diego, Jetti, Ceci ja Zona) samalle pienehkölle sohvalle ja otettiin kuva niistä. Kaikki (tais siis Diegoahan me eniten epäiltiin) pysyi kuvaussession ajan tosi kiltisti paikoillaan. Toivottavasti saadaankin Jassulta jossain muodossa se kuva joskus, vinksvinks ;)

Mitäs me vielä...no ollaan ainakin annettu Diegolle suurta viihdykettä pitämällä tota pyykkitelinettä pystyssä tossa "tavaratelineenä" 24/7. Poika on meinaan oppinut pomppimaan sen verran, että ylettää mukavasti nappasemaan sukkia niiltä pyykkinaruilta. Tälläinen vaihe sille tulee joka päivä vähintään kerran, vaikka siis hyvin tietää ettei niin saa tehdä. Se on joka kerta niin tyytyväinen omaan suoritukseensa, kun pomppimiskalastelun jälkeen saa vihdoin hampaisiinsa meidän sukan sieltä narulta. Sitten lähdetäänkin ihan täysiä sen sukan kanssa karkuun ja jäädään aina kiinni. Kovasti toi leikki silti jaksaa riemastuttaa tota. Välillä se jaksaa meitäkin naurattaa, kun nähdään vaan sängyn takaa aina nousevan pienen pään ilmaan. Joskus toi ei sitten naurata ihan niin paljon, kun se hakee jo viidettä perättäistä sukkaa sieltä. Ja joo, ehkä meiän pitäis viimein ottaa toi pyykkiteline tosta pois :D

Diego pääsee muuten sunnuntaina ekaa kertaa agilitykisoihin katsojan ominaisuudessa. Ollaan menossa siis Jesse-länderin kanssa Porvooseen kisaamaan kahden startin verran ja Diego saa tulla mukaan ihmettelemään kisapaikan hälinää! 

Ps. yrittäkää olla huomaamatta kuvien oloa toisinaan oudoissa paikoissa tai liian pitkiä/lyhyitä kappalevälejä, kun me ei jotenkin olla tän blogspotin kanssa päästy vieläkään yhteisymmärrykseen :D

Ekat rokotukset takana

"Vanha" kuva intensiivisestä luunpureskelusta

Uudenvuodenaatosta selvittiin tosiaan ilman säikähdyksiä, mitä osattiin jo Diegon aiemman näytön perusteella vähän aavistella. Käytiin pikku pissalenkillä rakettien ampumisen aikaan ja Diego käyttäytyi ulkona melkein paremmin kuin koskaan! Se oli jostain syystä aivan järjettömän iloinen ja hyppeli vaan ilosta ilmaan joka toisella askeleella, ei kiskonut edes ihmisten perään. En tiedä voiko koira oikeesti pitää siitä rakettien paukkeesta ja välkkeestä vai mitä nappeja toi Diego oli ennne tota ulkoilua ottanut, kun oli niin riemukas :D Mutta hyvä näin, niin tulee tulevista uusistavuosistakin sitten helpompia!

Ollaan saatu vähän opettaa kuriakin taas tolla tyypille, se kun ei ole vieläkään ihan itsestäänselvyys miten toisinaan käyttäydytään... :) Diegolla on siis mm. tapana välillä innostuessaan ottaa hampaat käyttöön ja tästä kun sitä sitten komennetaan, niin Diegoa ehkä vähän ärsyttää moinen. Siinä saakin sitten vääntää hetken aikaa. Ollaan luettu (ja huomattu), että terriereille ei ehkä toimi parhaiten sellainen juupas-eipäs-väittely ja vääntäminen, kun siitä ei meinaa tulla loppua sitten millään. Ollaankin otettu sitten "ignoorauslinja" päälle tarvittaessa, eli jos riekkuminen jatkuu komennoista huolimatta, niin sitten Diego muuttuukin yhtäkkiä näkymättömäks meille. Sekös pikku parsonia ärsyttää ja sitten aletaan etsiä sellaisella tohinalla jotain toimintaa, joka herättäisi meidän huomion jälleen. Tähän sopii mainiosti minkä tahansa meidän vaatekappaleen etsiminen ja järsiminen. Siinähän on sitten pakko taas mennä nappaamaan asia pois sen suusta ja näin on taas Diego saanut vähän huomiota! Ollaankin siirtymässä tässä vähän toiseen tapaan. Eli eristetäänkin se vessaan hetkeksi kurittomuuden jälkeen. Näyttäis toimivan paremmin :) 

Ja älkää vaan nyt saako tästä mitään kauhukuvia, tota tapahtuu kuitenkin aika harvakseltaan. Muuten se on niin ihana ja toimintaa täynnä oleva poikanen, jolle on kivaa opettaa uusia asioita. Täytyy myöntää, että onhan siinä vähän enemmän haastetta ja hermojen kiristelyä kuin esimerkiksi Akussa aikoinaan, mutta haasteistahan me pidetään! On oikeesti hauska seurailla sen päähänpistoksia ja järjenjuoksua (silloin kun sitä on).

Käytiin tänään ekoissa rokotuksissakin. Eläinlääkärin pöytä oli perinteisen ankea, eli liukasta metallia. Mutta mitäs Diego siitä, siinähän se seisoi muina miehinä, vaikka eläinlääkäri välillä nosteli pöydän korkeuttakin. Muutenkin se oli yllättävän "cool", ei ollut niin riehakas eläinlääkäriä kohtaan verrattuna muihin ihmisiin. Ehkä se aavisteli, että toi tyyppi ei oo ihan niin kiva. Lääkärisetä sai ihan rauhassa tutkia Diegon ja hampaiden katsominenkin hoitui paremmin kuin kotona harjoitellessa. Itse piikin laittaminen ois voinut mennä vähän paremmin, sillä ensin se meni jotenkin väärään kohtaan ja jouduttiin laittaan uudelleen. Ekan yrityksen aikana Diego olikin vielä ihan jees, mutta sitten kun toinen pistosyritys tuli, niin täytyihän siinä vähän vingahdella.
Kaiken kaikkiaan tosi reippaasti meni meidän ensimmäinen eläinlääkärireissu, toivottavasti jatkuu samaan malliin.

Alla lyhyen videon avulla näytettynä mitä meinattiin edellisen tekstin Diegon kiipeilyillä :D

Hyvää uutta vuotta toivotamme me!

Meiän joulu meni ihan kivasti siellä Turengissa. Diego otti Akun vähän "isoveljekseen", vaikka Aku ei varmaan näistä suunnitelmista tiennytkään. Metsässä kun oltiin lenkillä molempien koirien kanssa (koirat siis vapaana), niin Diego tyytyväisenä ravasi Akun perässä ja seurasi Akun tekemisiä. Nukuttiin Turengissa omassa pikku huoneessa Diegon kanssa kaikkine tavaroinemme. Diego näytti taas yöllä vähän kiipeilijän taitojaan kiipeämällä ison pahvilaatikon päällä olleeseen urheilukassiin mun toisen laukun avustuksella. Kiivettyään päämääräänsä se meni urheilukassin sisälle ja työnsi päänsä muovikassin kahvan läpi. Tän episodin jälkeen se jollain tavalla valahti takaisin lattialle tää muovipussi sisältöineen kaulassaan. Mutta eipä se näyttänyt paljon tyyppiä haittaavan, sillä samantien lähdettiin kiipeämään uudelleen sen kaulasta roikkuvan muovipussin kera. Ja bingo! Tää reissu tuottikin jo toivotun tuloksen, koska Diego löysi oman joululahjansa sieltä urheilukassista. Oltiin kuitenkin julmia ja riistettiin se siltä vielä hetkeksi pois :) Oli kyllä naurussa pitelemistä kun seurailtiin tota sen kiipeilytapahtumaa.

"Luola" löydetty!

Jouluaattoa odoteltiin vähän jännityksellä, kun pienehköihin tiloihin oli tulossa yhteensä 11 ihmistä ja 6 koiraa.
Diego oli kuitenkin tavannut jo kaikki koirat edellisellä Turengin visiitillä, joten mitään erityisen pahaa yllätystä tuskin olisi tiedossa. Ja niin vaan me kaikki ihmiset ja koirat (Aku, Jetti&Zona (länderit), Ceci (käppänä) sekä Nappi (mäyräkoira) ja Diego) mahduttiin sulassa sovussa samoihin tiloihin. Nää pennut (Nappi & Diego) tietty aluksi riehuivat keskenään, mut lopuksi syötiin jo samaa luutakin aika hyvässä yhteisymmärryksessä. Hauska (?) kyllä seurata mitä tosta Napin ja Diegon suhteesta kehittyy aikuisena, kun molemmat on kuitenkin aika kovapäisiä uroksia. Niiden kahdenkeskiset leikit meinaa mennä vähän överiksi, kun molemmilta löytyy jonkin verrankin sitä luonnetta ja kumpikaan ei oo vielä tainnut täysin antautua toisen määräysvallan alle. Kiitokset vaan kivasta joulusta kaikille asianosaisille!

Vähän rajumpi leikki Napin kanssa

Enää ei jaksettu riehua

Turengista lähdettiin Turkuun Eetun isoäidille. Siellä oli myös kaksi muuta harvemmin nähtyä Eetun sukulaista ja Eetun sisko Elli. Eläteltiin toiveita, että Diego ois väsähtänyt joulun ansiosta ja olisi rauhallinen tuolla. Mutta mitä vielä... Se ei ole ennen sitä, eikä sen jälkeen ollut niin rauhaton. Tähän suurena syynä oli varmasti se, että keittiössä oli oikeastaan koko ajan jotain joulukinkkua ynnä muuta tuoksuvaa herkkua tarjolla ja joku taisi muutaman kerran antaa Diegolle maistiaisiakin näistä nameista. Tästä syystä johtuen Diego oli koko ajan kipittämässä ihan täysillä Eetun mummin jalkoihin (=vähän tielle, kun ei osaa itse varoa yhtään ihmisten askelia) , eikä malttanut keskittyä mihinkään muuhun. Paitsi jos pöydillä ei ollut herkkuja, niin sitten lattiat tongittiin niin maan perusteellisesti ja Diego näytti hämäävästi koko ajan siltä, että sillä ois hätä. Siellä oli kuitenkin matot lattioilla, joten piti tarkasti seurata Diegon tekemisiä, ettei pääsisi vahinkoa sitten väärään paikkaan. Myös kaikki ihmiset oli Diegon mielestä niiiin IhQja, että aina kun joku ihminen vaihtoi talon sisällä paikkaa, niin oli ihan pakko mennä moikkaamaan :) Tälle reissulle osui myös ne myrskytuulet, joista uutisoitiinkin joka puolella. Diegoa ei nää tuulet juurikaan haitanneet, toivat vaan lisää kivaa kun metsästettäviä lehtiä lenteli siellä sun täällä :D Eli oli aika "helppo" keskittyä ulkona olennaisiis asioihin. Ihmeteltiin kyllä miten Diego pysyi niinkin vakaasti maan pinnalla, kun tuntui että itsekin lähti jo lentoon. On se vaan sitkeä sissi.

Diegon mielestä se vois ihan hyvin putsata kaikki astiat

Kotona ollaan oltu ihan rauhassa, mitä nyt ruokailunkestot on vähän venähtäneet. Diego meinaan ottaa ton ruokailun usein enemmän leikin kannalta. Se nappasee siis yhden nappulan ruokakiposta suuhunsa ja kuljettaa sen milloin minnekin. Ja siitä leikki voikin sitten alkaa! Ensin nappulaa tökitään tassuilla kuin kissat konsanaan ja tän rituaalin jälkeen aletaan juoksemaan tuhatta ja sataa ympäri kämppää. Välillä käydään kiiresti tökkäsemässä vähän nappulaa ja taas jatketaan juoksemista. Diego siis painelee niin lujaa, kun vaan jaloistaan pääsee. Eihän sille voi olla nauramatta :D Se on jo taitavasti oppinut, että lattia ei ole ihan niin pitävää sorttia ja näyttää siltä että tarkoituksella mäjähtää kyljellään sohvan reunaa päin, jotta pystyy taas nopeasti jatkamaan matkaansa. Se siis kääntyy vähän sivuttain jo ennen sohvaa, eli ei siis juokse ihan sillein pää edellä siihen. Tässä tavassa on vaan se huono puoli, että ruokailu on alkanut viemään aika paljon aikaa. Ja lisäks mietin, että saakohan se ruuasta tarpeeksi energiaa yms., kun kuluttaa jokaisen pikkunappulan kohdalla niin järjettömästi tolla taktiikalla.

Ei yritetty kuristaa Diegoa, sillä vaan oli jo muut kohteet mielessä

Tätä en muistanutkaan aiemmin mainita, että meillä ei ihan tehoa eläinkaupasta ostettu puremisenestoon tarkoitettu aine :) Ajattelin sellaisen käydä hakemassa ihan varmuuden vuoksikin vaan, vaikkakin näköjään turhaan. Diegosta on tosi kiva pureskella esim. oman petinsä pesulappua, joten kyllästin tän pikku pesulapun kokonaan molemmilta puolilta tolla aineella. Noh... ekan pureskelun Diego teki _ehkä_ vähän varovaisemmin, mutta sen jälkeen se tuntui innostuvan siitä kyseisestä lapusta vaan kahta kauheemmin. Kaikki kielletty on niin jänskää.  Eläinkaupasta vielä sanoivat, että yksi suihkuttelukerta riittää ja tarvittaessa saattaa joutua pitkän ajan päästä suihkuttelemaan uudelleen. Meillä toi söis varmaan sen koko pullon sisältöineen, jos annettais mahdollisuus. Eli jos joku haluaa ton lopun tosta aineesta (eli käytännössä koko täyden pullollisen), niin mielellään lahjoitan! Toimivuustakuuta en tosiaan anna :D


Diego on muutenkin ihan hyvä syömään, kun nyt alettiin syöttämään sille sitä matokuuria ennen rokotuksia. Oon tottunut siihen, että tota lääketablettia saa jemmata todella syvälle johonkin nakkiin, että koira suostuu sen vahingossa syömään. Mä ajattelin ihan pokkana antaa ton tabletin Diegolle ihan pelkilteen ilman mitään lisukkeita. Ensin tehtiin perinteiset ruokaleikit tabletille ja sen jälkeen pureskeltiin huolella ja nuoltiin vielä pienet murusetkin lattialta. Murusten loputtua tultiin katselemaan, jos tota herkkua sais vaikka lisää. Hmm, ota tosta nyt selvää :D Periaatteessa kyllä aika helppo koira, kun kaikki kelpaa ja ei tarvitse kauaa "myydä" mitään uutta asiaa. Diego kylläkin oksensi ton kuurin aloitettuaan (ilmeisesti siis johtui siitä), mutta pakkauksessa toisaalta sanottiinkin että saattaa aiheuttaa oksentelua. Ei oo kyllä nyt enää uudestaan oksentanut.

Pakollinen uudenvuoden kuva

Nyt tarvisin kohta jotain vihjeitä, että miten koiran voi saada tykkäämään ihmisistä vähän vähemmän? :D Aika outo toive, kun ennen oon toivonut Akun kohdalla lähinnä päinvastoin. Mutta kun toi lenkittäminen on mennyt vähän haastavaksi, kun Diego ei ymmärrä miksi ihmeessä ei voisi mennä katsomaan kaikkia näköpiirissä olevia ihmisiä. Jos on ihan huippunamit mukana, niin silloin D:n mielenkiinnon saa hetkeksi, mut se on tyyliä "Anna nyt äkkiä se nami, anna anna anna, syön sen äkkiä ja sit ehdin vielä sen jälkeen kattoon noita ihmisiä!!" Eli sellaista pitkää huomiota pois muista ihmisistä ei olla onnistuttu hankkimaan. Ei olla siis ees päästetty sitä mihinkään lähempään tuttavuuteen kenenkään satunnaisen ohikulkijan kanssa, mut silti se jaksaa herätellä toiveita. Poikkeuksena on meiän pihapiirin neljä lasta (poikia kaikki), jotka tuntuvan suunnilleen päivystävän tossa pihapiirissä ja ovat ihan onnessaan kun Diego vihdoin saapuu ulos. Diego on myös hyvin onnessaan, mutta ihan kun sen tarpeiden tekeminen taas onnistuisi tolla innokkuudella :) Toisaalta on ihan hyvä, että nää lapset on tulleet silittelemään Diegoa, kun ei se ole muita lapsikontakteja saanut. Nyt se on sit ainakin (yli)sosiaalistettu niihinkin :D

Diegon uudenvuoden lihapullat

Piti sen verran vielä sanoa, että Diegolla on aika hauska tapa kiipeillä. Josta siis pienenä osviittana toi kirjoituksen aluksi mainittu urheilukassin saavutus. Voi olla että esim terriereille toi on ihan normaalia, mut mä en oo ennen nähnyt noin sinnikästä kiipeilyä koirilta. Mietittiinkin, että pitäis varmaan ostaa sille joku kissojen kiipeilypuu :) Se käyttää siis todella tehokkaasti koko kroppaansa hyväkseen päästäkseen kapuamaan mahdollisimman ylös. Tänäänkin se pääsi meidän aika korkealle sohvalle (saa siis tulla meiän puolesta sinne, kunhan pääsee) kiipeämällä periaatteessa ilman apua. Eli se siis nosti etutassunsa Eetun syliin, otti jollain tavalla hyvän otteen ja sitten takajaloillaan kiipesi Eetun jalkoja pitkin sohvalle. Toi prosessi ei oo siis mikään peace of cake, vaan uskomatonta räpellystä ja rämpimistä, eikä mikään kaunis suoritus. Mutta kun sohvalle kerran on päästävä, niin kyllähän sinne sitten mennään sellaisella sisulla, ettei oo ennen nähty. Oli vähän tyytyväisen näköistä Diegoa siinä vaiheessa, kun ekan kerran pääsi tolla tavalla sohvalle. Teki sen sitten vielä uudestaankin melkein heti, kun oli kerran hyväksi havainnut. 

Nyt vietetään uuttavuotta ihan vaan kotona ja katsotaan miten Diego reagoi noihin raketteihin. Tällä hetkellä se on ainakin ihan täydessä unessa, vaikka ulkona alkoi jo aika kova pauke. Ihan lupaavalta siis näyttää. Ja täytyy sanoa, että oon oikeesti hämmästynyt jos raketitkaan tota hetkauttaa sen enempää suuntaan tai toiseen.