Hyvää uutta vuotta toivotamme me!

Meiän joulu meni ihan kivasti siellä Turengissa. Diego otti Akun vähän "isoveljekseen", vaikka Aku ei varmaan näistä suunnitelmista tiennytkään. Metsässä kun oltiin lenkillä molempien koirien kanssa (koirat siis vapaana), niin Diego tyytyväisenä ravasi Akun perässä ja seurasi Akun tekemisiä. Nukuttiin Turengissa omassa pikku huoneessa Diegon kanssa kaikkine tavaroinemme. Diego näytti taas yöllä vähän kiipeilijän taitojaan kiipeämällä ison pahvilaatikon päällä olleeseen urheilukassiin mun toisen laukun avustuksella. Kiivettyään päämääräänsä se meni urheilukassin sisälle ja työnsi päänsä muovikassin kahvan läpi. Tän episodin jälkeen se jollain tavalla valahti takaisin lattialle tää muovipussi sisältöineen kaulassaan. Mutta eipä se näyttänyt paljon tyyppiä haittaavan, sillä samantien lähdettiin kiipeämään uudelleen sen kaulasta roikkuvan muovipussin kera. Ja bingo! Tää reissu tuottikin jo toivotun tuloksen, koska Diego löysi oman joululahjansa sieltä urheilukassista. Oltiin kuitenkin julmia ja riistettiin se siltä vielä hetkeksi pois :) Oli kyllä naurussa pitelemistä kun seurailtiin tota sen kiipeilytapahtumaa.

"Luola" löydetty!

Jouluaattoa odoteltiin vähän jännityksellä, kun pienehköihin tiloihin oli tulossa yhteensä 11 ihmistä ja 6 koiraa.
Diego oli kuitenkin tavannut jo kaikki koirat edellisellä Turengin visiitillä, joten mitään erityisen pahaa yllätystä tuskin olisi tiedossa. Ja niin vaan me kaikki ihmiset ja koirat (Aku, Jetti&Zona (länderit), Ceci (käppänä) sekä Nappi (mäyräkoira) ja Diego) mahduttiin sulassa sovussa samoihin tiloihin. Nää pennut (Nappi & Diego) tietty aluksi riehuivat keskenään, mut lopuksi syötiin jo samaa luutakin aika hyvässä yhteisymmärryksessä. Hauska (?) kyllä seurata mitä tosta Napin ja Diegon suhteesta kehittyy aikuisena, kun molemmat on kuitenkin aika kovapäisiä uroksia. Niiden kahdenkeskiset leikit meinaa mennä vähän överiksi, kun molemmilta löytyy jonkin verrankin sitä luonnetta ja kumpikaan ei oo vielä tainnut täysin antautua toisen määräysvallan alle. Kiitokset vaan kivasta joulusta kaikille asianosaisille!

Vähän rajumpi leikki Napin kanssa

Enää ei jaksettu riehua

Turengista lähdettiin Turkuun Eetun isoäidille. Siellä oli myös kaksi muuta harvemmin nähtyä Eetun sukulaista ja Eetun sisko Elli. Eläteltiin toiveita, että Diego ois väsähtänyt joulun ansiosta ja olisi rauhallinen tuolla. Mutta mitä vielä... Se ei ole ennen sitä, eikä sen jälkeen ollut niin rauhaton. Tähän suurena syynä oli varmasti se, että keittiössä oli oikeastaan koko ajan jotain joulukinkkua ynnä muuta tuoksuvaa herkkua tarjolla ja joku taisi muutaman kerran antaa Diegolle maistiaisiakin näistä nameista. Tästä syystä johtuen Diego oli koko ajan kipittämässä ihan täysillä Eetun mummin jalkoihin (=vähän tielle, kun ei osaa itse varoa yhtään ihmisten askelia) , eikä malttanut keskittyä mihinkään muuhun. Paitsi jos pöydillä ei ollut herkkuja, niin sitten lattiat tongittiin niin maan perusteellisesti ja Diego näytti hämäävästi koko ajan siltä, että sillä ois hätä. Siellä oli kuitenkin matot lattioilla, joten piti tarkasti seurata Diegon tekemisiä, ettei pääsisi vahinkoa sitten väärään paikkaan. Myös kaikki ihmiset oli Diegon mielestä niiiin IhQja, että aina kun joku ihminen vaihtoi talon sisällä paikkaa, niin oli ihan pakko mennä moikkaamaan :) Tälle reissulle osui myös ne myrskytuulet, joista uutisoitiinkin joka puolella. Diegoa ei nää tuulet juurikaan haitanneet, toivat vaan lisää kivaa kun metsästettäviä lehtiä lenteli siellä sun täällä :D Eli oli aika "helppo" keskittyä ulkona olennaisiis asioihin. Ihmeteltiin kyllä miten Diego pysyi niinkin vakaasti maan pinnalla, kun tuntui että itsekin lähti jo lentoon. On se vaan sitkeä sissi.

Diegon mielestä se vois ihan hyvin putsata kaikki astiat

Kotona ollaan oltu ihan rauhassa, mitä nyt ruokailunkestot on vähän venähtäneet. Diego meinaan ottaa ton ruokailun usein enemmän leikin kannalta. Se nappasee siis yhden nappulan ruokakiposta suuhunsa ja kuljettaa sen milloin minnekin. Ja siitä leikki voikin sitten alkaa! Ensin nappulaa tökitään tassuilla kuin kissat konsanaan ja tän rituaalin jälkeen aletaan juoksemaan tuhatta ja sataa ympäri kämppää. Välillä käydään kiiresti tökkäsemässä vähän nappulaa ja taas jatketaan juoksemista. Diego siis painelee niin lujaa, kun vaan jaloistaan pääsee. Eihän sille voi olla nauramatta :D Se on jo taitavasti oppinut, että lattia ei ole ihan niin pitävää sorttia ja näyttää siltä että tarkoituksella mäjähtää kyljellään sohvan reunaa päin, jotta pystyy taas nopeasti jatkamaan matkaansa. Se siis kääntyy vähän sivuttain jo ennen sohvaa, eli ei siis juokse ihan sillein pää edellä siihen. Tässä tavassa on vaan se huono puoli, että ruokailu on alkanut viemään aika paljon aikaa. Ja lisäks mietin, että saakohan se ruuasta tarpeeksi energiaa yms., kun kuluttaa jokaisen pikkunappulan kohdalla niin järjettömästi tolla taktiikalla.

Ei yritetty kuristaa Diegoa, sillä vaan oli jo muut kohteet mielessä

Tätä en muistanutkaan aiemmin mainita, että meillä ei ihan tehoa eläinkaupasta ostettu puremisenestoon tarkoitettu aine :) Ajattelin sellaisen käydä hakemassa ihan varmuuden vuoksikin vaan, vaikkakin näköjään turhaan. Diegosta on tosi kiva pureskella esim. oman petinsä pesulappua, joten kyllästin tän pikku pesulapun kokonaan molemmilta puolilta tolla aineella. Noh... ekan pureskelun Diego teki _ehkä_ vähän varovaisemmin, mutta sen jälkeen se tuntui innostuvan siitä kyseisestä lapusta vaan kahta kauheemmin. Kaikki kielletty on niin jänskää.  Eläinkaupasta vielä sanoivat, että yksi suihkuttelukerta riittää ja tarvittaessa saattaa joutua pitkän ajan päästä suihkuttelemaan uudelleen. Meillä toi söis varmaan sen koko pullon sisältöineen, jos annettais mahdollisuus. Eli jos joku haluaa ton lopun tosta aineesta (eli käytännössä koko täyden pullollisen), niin mielellään lahjoitan! Toimivuustakuuta en tosiaan anna :D


Diego on muutenkin ihan hyvä syömään, kun nyt alettiin syöttämään sille sitä matokuuria ennen rokotuksia. Oon tottunut siihen, että tota lääketablettia saa jemmata todella syvälle johonkin nakkiin, että koira suostuu sen vahingossa syömään. Mä ajattelin ihan pokkana antaa ton tabletin Diegolle ihan pelkilteen ilman mitään lisukkeita. Ensin tehtiin perinteiset ruokaleikit tabletille ja sen jälkeen pureskeltiin huolella ja nuoltiin vielä pienet murusetkin lattialta. Murusten loputtua tultiin katselemaan, jos tota herkkua sais vaikka lisää. Hmm, ota tosta nyt selvää :D Periaatteessa kyllä aika helppo koira, kun kaikki kelpaa ja ei tarvitse kauaa "myydä" mitään uutta asiaa. Diego kylläkin oksensi ton kuurin aloitettuaan (ilmeisesti siis johtui siitä), mutta pakkauksessa toisaalta sanottiinkin että saattaa aiheuttaa oksentelua. Ei oo kyllä nyt enää uudestaan oksentanut.

Pakollinen uudenvuoden kuva

Nyt tarvisin kohta jotain vihjeitä, että miten koiran voi saada tykkäämään ihmisistä vähän vähemmän? :D Aika outo toive, kun ennen oon toivonut Akun kohdalla lähinnä päinvastoin. Mutta kun toi lenkittäminen on mennyt vähän haastavaksi, kun Diego ei ymmärrä miksi ihmeessä ei voisi mennä katsomaan kaikkia näköpiirissä olevia ihmisiä. Jos on ihan huippunamit mukana, niin silloin D:n mielenkiinnon saa hetkeksi, mut se on tyyliä "Anna nyt äkkiä se nami, anna anna anna, syön sen äkkiä ja sit ehdin vielä sen jälkeen kattoon noita ihmisiä!!" Eli sellaista pitkää huomiota pois muista ihmisistä ei olla onnistuttu hankkimaan. Ei olla siis ees päästetty sitä mihinkään lähempään tuttavuuteen kenenkään satunnaisen ohikulkijan kanssa, mut silti se jaksaa herätellä toiveita. Poikkeuksena on meiän pihapiirin neljä lasta (poikia kaikki), jotka tuntuvan suunnilleen päivystävän tossa pihapiirissä ja ovat ihan onnessaan kun Diego vihdoin saapuu ulos. Diego on myös hyvin onnessaan, mutta ihan kun sen tarpeiden tekeminen taas onnistuisi tolla innokkuudella :) Toisaalta on ihan hyvä, että nää lapset on tulleet silittelemään Diegoa, kun ei se ole muita lapsikontakteja saanut. Nyt se on sit ainakin (yli)sosiaalistettu niihinkin :D

Diegon uudenvuoden lihapullat

Piti sen verran vielä sanoa, että Diegolla on aika hauska tapa kiipeillä. Josta siis pienenä osviittana toi kirjoituksen aluksi mainittu urheilukassin saavutus. Voi olla että esim terriereille toi on ihan normaalia, mut mä en oo ennen nähnyt noin sinnikästä kiipeilyä koirilta. Mietittiinkin, että pitäis varmaan ostaa sille joku kissojen kiipeilypuu :) Se käyttää siis todella tehokkaasti koko kroppaansa hyväkseen päästäkseen kapuamaan mahdollisimman ylös. Tänäänkin se pääsi meidän aika korkealle sohvalle (saa siis tulla meiän puolesta sinne, kunhan pääsee) kiipeämällä periaatteessa ilman apua. Eli se siis nosti etutassunsa Eetun syliin, otti jollain tavalla hyvän otteen ja sitten takajaloillaan kiipesi Eetun jalkoja pitkin sohvalle. Toi prosessi ei oo siis mikään peace of cake, vaan uskomatonta räpellystä ja rämpimistä, eikä mikään kaunis suoritus. Mutta kun sohvalle kerran on päästävä, niin kyllähän sinne sitten mennään sellaisella sisulla, ettei oo ennen nähty. Oli vähän tyytyväisen näköistä Diegoa siinä vaiheessa, kun ekan kerran pääsi tolla tavalla sohvalle. Teki sen sitten vielä uudestaankin melkein heti, kun oli kerran hyväksi havainnut. 

Nyt vietetään uuttavuotta ihan vaan kotona ja katsotaan miten Diego reagoi noihin raketteihin. Tällä hetkellä se on ainakin ihan täydessä unessa, vaikka ulkona alkoi jo aika kova pauke. Ihan lupaavalta siis näyttää. Ja täytyy sanoa, että oon oikeesti hämmästynyt jos raketitkaan tota hetkauttaa sen enempää suuntaan tai toiseen.