Täällä me vielä ollaan :)

Diegossa asuu pieni apina sisällä

Siis mites tän blogin päivitys onkin nyt näin jäänyt. Heti näköjään kun elämänrytmi muuttuu (eli kokopäiväset työt ovat kutsuneet), niin ihan kun ei muka jäis aikaa kirjottaa. Mikä on tietty hieman valetta :D Laiskottaa vaa enemmän kun ennen. Ja ei nyt mitään hirrrrveen hirrrrveen erikoista oo ees tapahtunut. Diego on nykyään jo yli 5kk ja ootellaan innolla lähestyvää murkkuikää. Keksittiin tolle myös aika toimiva "vastamyrkky", eli suihkepullo vedellä täytettynä. Olin itseasiassa miettiny sitä jo ekasta päivästä asti, mut jotenkin sen tyhjän suihkepullon ostaminen vei sitten kolmisen kuukautta :D Ukkeli on jo muutenkin rauhoittunut kotioloissa (tähän ei kuulu ne tilanteet ku meille tulee vieraita), mut ekat pikku vesisuihkaukset parissa riehumistilanteessa oli tolle kyl harvinaisen epämiellyttäviä. Mä olin oikeesti maailman yllättynein siitä, että vesisuihke tosissaan tehoaa tohon pahimman riehumiskohtauksen kesken. Vesisuihkeen alkuhuuma on kyllä jo mennyt ohi,mut kyllä se sopivasti tehoaa edelleen. Vaikka tässä onkin nyt käynyt vähän niin, että ei se ees tee mitään "laitonta" enää :D Mitä nyt muina miehinä kävelee meiän sohvapöydälle etsimään syötävää. Kun eihän me sille ruokaa ikinä anneta :)

Jesper

 

Ei oo tullu mainittuakaan, että käytiin tossa Jessen kanssa Kirkkonummella vähän testailemassa kykyjämme. Yks nolla sieltä taas tulla napsahti, mutta kahdessa muussa startissa tulikin sitten virheitä 5 ja10 eestä. Pikkuviboja, eli ihan hyvin siis menee näihin meiän treenimääriin nähden :) Örvelö (Diego siis :D) oli mukana riehumassa sinne, tänne ja tonne! Onneks se osaa melkein käyttäytyä yleisillä paikoilla missä on paljon ihmisiä ja/tai koiria. Tässä voidaan katsoa vähän peiliinkin, mutta se on ollut kyllä aika syntymäinnokas. Eli ekasta päivästä asti meno näyttäny tolta. Ehkä vähän ollaan onnistuttu hillitseen? ehkä. Olin tossa Purinalla epiksissä vähän töissä ja Eetu uhkarohkeesti tuli Diegon kanssa hengailemaan sinne. Alkuun siitä ei kyllä tullut yhtään mitään, tää laitto sellasen pellekoulun pystyyn kun ei päässyt tutustumaan keneenkään paikallaolijaan. Ees namit ei kelvannu parin ekan minsan aikana :D Minkäs sille voi kun kaikki ihmiset ja koirat (ruttunaamat pois lukien) on niiiiiiin kivoja.Ton kans käy kyllä useinkin mielessä, että kuinkahan moni ihminen ajattelee ettei tota koiraa oo koulutettu ollenkaan :) Ja mä en ees oo mikään "lepsuliisa" ylipäänsä koiran kouluttamisessa, mut sanotaanko vaikka näin, että koiria on vähän erilaisia :D Sitten kun tohon saa sen kontaktin tuolla ihmis/koiravilinässä, niin sit se pystyy taas yllättävänkin hyvin keskittymään. 

Pomppu

Seuraavaks vähän Diegon saunaelämästä. Eli D on tosiaan koira, joka viihtyy saunassa varmaan yhtä pitkään kun mekin. Ei olla sitä ihan kokonaan testattu, ku se pääsee vasta mukaan toiselle rundille. Heti kun se haistaa/vaistoaa saunan olevan päällä, niin menee jo ihan hädissään jonottelemaan vessan (= myös kylppärin&saunan) ovelle. Ei siis väkisin sitä sinne roudailla :) Mä en ees tajua miten se pystyy olemaan noinkin lämpimässä saunassa ilman läähättämistäkin. Tai siis me ollaan aina ite haluttu lähtee sieltä Diegoa aiemmin pois. Eetu on pari kertaa menny Diegon kanssa myös jälkilämmöille (eli siis jonkin aikaa saunan sammuttamisen jälkeen) ja silloin tää parivaljakon koirajäsen on nukahtanut sinne tyytyväisenä. Ei tää ihmisjäsenkään siitä kaukana oo kyllä ollut. 

 

Toinen uus juttu, sekä Diegolle että meille, on ollut koirapuistossa käynti. Kyllä vain, sellaiseen olen sortunut :D En oikein tiiä miks, mut en oo ikinä nähnyt koirapuistoja "mun koirien" juttuna, vaikka en oo aiheeseen sen tarkemmin perehtynytkään. Joku niissä on epäilyttänyt ja ehkä vähän epäilyttää edelleen. Siinä kun pitää kuitenkin pystyä luottamaan jossain määrin jokaiseen ihmiseen joka koiransa sinne tuo, ettei ne oo mitään liian vaikeita/vaarallisia tapauksia. Diego on kuitenkin parson-uros, joten mä vähän veikkailen et tää koirapuistoilu saattanee jäädä enemmän tähän "varhaisnuoruuteen". Tai eihän sitä tiiä jos siitä tulis kaikkia tasapuolisesti rakastava koira, mut sitä mä jaksan vähän epäillä urosten osalta. Ja se on jostain vieläkin mulle epäselvästä syystä "vihannut" (vai pitäskö sanoo ei tykännyt niin paljon?) ruttunaamasia koiria. Mä en tiiä johtuuks se osittain siitä pienestä rohinasta mitä ne monet tekee? Et luuleeks Diego niiden olevan vihasia? Vai onks se vaan huvikseen rasisti.

 

Mut niin palatakseni vielä koirapuistoaiheeseen. Siellä meillä on mennyt oikein hyvin nää kerrat kun ollaan käyty (puisto on kivasti 600m päässä meiltä) ja Diego on saanut vähän kontaktia eri näkösiin ja kokosiin koiriin. Sen takia ollaan sinne oikeastaan mentykin, että toi oppis vielä tässä kasvuiässä lisää koirien välisestä kielestä. Tähän mennessä Diego on mennyt jokaista puistossa olijaa morjestamaan häntä heiluen, myös niitä ihmisiä. Osaa myös väistää tarvittaessa ja huomaa jos jää liian pieneksi jossain leikkitilanteessa. Kerran sinne tosiaan ilmeistyi irlanninsusikoirakin... Mä voisin sanoa, että tällaselle Diegolle (ei näytä muistavan mitään tapahtumia enää minuutin päästä= ei jää traumoja) toi koirapuisto varmaan on tässä iässä ihan jees, mut en mä sinne kyllä ihan herkimpiä yksilöitä veis. Täytyy pitää nyt silmät auki, et jos toi alkaa jossain vaiheessa näyttään liian jäykältä urosten kanssa, niin tietää sitten lopettaa sen leikin ajoissa :)

Pientä agilitytreeniä ollaan käyty tekemässä vaan kaks kertaa viime blogipäivityksen jälkeen, eipähän ainakaan liialla tekemisellä tuhota sen mielenkiintoa. Viime kerralla näytti taas meno ihan hauskalta ja vauhdikkaalta. Tein peräti mutkaputki, hyppy, hyppy, suora putki kuvion :D Se on jotenkin niin hölmöä, vaikka pidän niitä rimoja ihan siinä maassa, niin silti toi hyppää melkein ku ne ois minikorkeudella. Hmm... Saatiin yks (maito)hammaskin kiskottua vahingossa irti noissa "treeneissä". Yhtäkkiä oli vaan ilmestynyt pirteää punaista väriä meiän repimisleluun ja Diegon partaan. Muuten en ois ikinä tajunnu, et siltä lähti hammas. Mielenkiintoista muuten nähdä, että minkä kokonen tyyppi tosta nyt sitten kasvaa. Periaatteessa sehän on tosi pieni joka suuntaan, mut kyl me ollaan jollain tavalla saatu sille jo 33 cm korkeutta. Vaikeehan tota on kyllä mitata sillein tarkasti. Siinä mineissä ja medeissä kun on rajana se kriittinen 35 cm, niin veikkaan että aika rajoille mennään. Oon kyllä ymmärtänyt, et parsonit saavuttaa aikuisiän kokonsa jo aika nuorena, joten saapi nähdä.

Jooh ja arvatkaapas mitä. Meiän pikkuruinen pihamaa on citykanien leikkikenttää ja pihaa ympäröivät puut ja pensaat lintujen omaisuutta. Ja mun mielestä uskomattomin asia, meiän seinänaapurissa asuu kani! Jättimäinen paljon Diegoa isompi kani, jota ulkoilutetaan jossain flexissä tossa pihapiirissä. "Hauskintahan" tässä on se, että meiän omalla pikku pupulla saattanee esiintyä sitä metsästysviettiä. Täytyy ainakin yrittää pitää naapurisopu ja välttää kontaktia naapurin kaniin. Pihalle vaan sitten hirveet panssariaidat lumien sulettua, ettei citykanit enää ilmesty tutkailemaan Diegon reviiriä. Eikä Diego pääse myöskään tutustumaan niihin sen lähemmin :)