Hyvää uutta vuotta toivotamme me!

Meiän joulu meni ihan kivasti siellä Turengissa. Diego otti Akun vähän "isoveljekseen", vaikka Aku ei varmaan näistä suunnitelmista tiennytkään. Metsässä kun oltiin lenkillä molempien koirien kanssa (koirat siis vapaana), niin Diego tyytyväisenä ravasi Akun perässä ja seurasi Akun tekemisiä. Nukuttiin Turengissa omassa pikku huoneessa Diegon kanssa kaikkine tavaroinemme. Diego näytti taas yöllä vähän kiipeilijän taitojaan kiipeämällä ison pahvilaatikon päällä olleeseen urheilukassiin mun toisen laukun avustuksella. Kiivettyään päämääräänsä se meni urheilukassin sisälle ja työnsi päänsä muovikassin kahvan läpi. Tän episodin jälkeen se jollain tavalla valahti takaisin lattialle tää muovipussi sisältöineen kaulassaan. Mutta eipä se näyttänyt paljon tyyppiä haittaavan, sillä samantien lähdettiin kiipeämään uudelleen sen kaulasta roikkuvan muovipussin kera. Ja bingo! Tää reissu tuottikin jo toivotun tuloksen, koska Diego löysi oman joululahjansa sieltä urheilukassista. Oltiin kuitenkin julmia ja riistettiin se siltä vielä hetkeksi pois :) Oli kyllä naurussa pitelemistä kun seurailtiin tota sen kiipeilytapahtumaa.

"Luola" löydetty!

Jouluaattoa odoteltiin vähän jännityksellä, kun pienehköihin tiloihin oli tulossa yhteensä 11 ihmistä ja 6 koiraa.
Diego oli kuitenkin tavannut jo kaikki koirat edellisellä Turengin visiitillä, joten mitään erityisen pahaa yllätystä tuskin olisi tiedossa. Ja niin vaan me kaikki ihmiset ja koirat (Aku, Jetti&Zona (länderit), Ceci (käppänä) sekä Nappi (mäyräkoira) ja Diego) mahduttiin sulassa sovussa samoihin tiloihin. Nää pennut (Nappi & Diego) tietty aluksi riehuivat keskenään, mut lopuksi syötiin jo samaa luutakin aika hyvässä yhteisymmärryksessä. Hauska (?) kyllä seurata mitä tosta Napin ja Diegon suhteesta kehittyy aikuisena, kun molemmat on kuitenkin aika kovapäisiä uroksia. Niiden kahdenkeskiset leikit meinaa mennä vähän överiksi, kun molemmilta löytyy jonkin verrankin sitä luonnetta ja kumpikaan ei oo vielä tainnut täysin antautua toisen määräysvallan alle. Kiitokset vaan kivasta joulusta kaikille asianosaisille!

Vähän rajumpi leikki Napin kanssa

Enää ei jaksettu riehua

Turengista lähdettiin Turkuun Eetun isoäidille. Siellä oli myös kaksi muuta harvemmin nähtyä Eetun sukulaista ja Eetun sisko Elli. Eläteltiin toiveita, että Diego ois väsähtänyt joulun ansiosta ja olisi rauhallinen tuolla. Mutta mitä vielä... Se ei ole ennen sitä, eikä sen jälkeen ollut niin rauhaton. Tähän suurena syynä oli varmasti se, että keittiössä oli oikeastaan koko ajan jotain joulukinkkua ynnä muuta tuoksuvaa herkkua tarjolla ja joku taisi muutaman kerran antaa Diegolle maistiaisiakin näistä nameista. Tästä syystä johtuen Diego oli koko ajan kipittämässä ihan täysillä Eetun mummin jalkoihin (=vähän tielle, kun ei osaa itse varoa yhtään ihmisten askelia) , eikä malttanut keskittyä mihinkään muuhun. Paitsi jos pöydillä ei ollut herkkuja, niin sitten lattiat tongittiin niin maan perusteellisesti ja Diego näytti hämäävästi koko ajan siltä, että sillä ois hätä. Siellä oli kuitenkin matot lattioilla, joten piti tarkasti seurata Diegon tekemisiä, ettei pääsisi vahinkoa sitten väärään paikkaan. Myös kaikki ihmiset oli Diegon mielestä niiiin IhQja, että aina kun joku ihminen vaihtoi talon sisällä paikkaa, niin oli ihan pakko mennä moikkaamaan :) Tälle reissulle osui myös ne myrskytuulet, joista uutisoitiinkin joka puolella. Diegoa ei nää tuulet juurikaan haitanneet, toivat vaan lisää kivaa kun metsästettäviä lehtiä lenteli siellä sun täällä :D Eli oli aika "helppo" keskittyä ulkona olennaisiis asioihin. Ihmeteltiin kyllä miten Diego pysyi niinkin vakaasti maan pinnalla, kun tuntui että itsekin lähti jo lentoon. On se vaan sitkeä sissi.

Diegon mielestä se vois ihan hyvin putsata kaikki astiat

Kotona ollaan oltu ihan rauhassa, mitä nyt ruokailunkestot on vähän venähtäneet. Diego meinaan ottaa ton ruokailun usein enemmän leikin kannalta. Se nappasee siis yhden nappulan ruokakiposta suuhunsa ja kuljettaa sen milloin minnekin. Ja siitä leikki voikin sitten alkaa! Ensin nappulaa tökitään tassuilla kuin kissat konsanaan ja tän rituaalin jälkeen aletaan juoksemaan tuhatta ja sataa ympäri kämppää. Välillä käydään kiiresti tökkäsemässä vähän nappulaa ja taas jatketaan juoksemista. Diego siis painelee niin lujaa, kun vaan jaloistaan pääsee. Eihän sille voi olla nauramatta :D Se on jo taitavasti oppinut, että lattia ei ole ihan niin pitävää sorttia ja näyttää siltä että tarkoituksella mäjähtää kyljellään sohvan reunaa päin, jotta pystyy taas nopeasti jatkamaan matkaansa. Se siis kääntyy vähän sivuttain jo ennen sohvaa, eli ei siis juokse ihan sillein pää edellä siihen. Tässä tavassa on vaan se huono puoli, että ruokailu on alkanut viemään aika paljon aikaa. Ja lisäks mietin, että saakohan se ruuasta tarpeeksi energiaa yms., kun kuluttaa jokaisen pikkunappulan kohdalla niin järjettömästi tolla taktiikalla.

Ei yritetty kuristaa Diegoa, sillä vaan oli jo muut kohteet mielessä

Tätä en muistanutkaan aiemmin mainita, että meillä ei ihan tehoa eläinkaupasta ostettu puremisenestoon tarkoitettu aine :) Ajattelin sellaisen käydä hakemassa ihan varmuuden vuoksikin vaan, vaikkakin näköjään turhaan. Diegosta on tosi kiva pureskella esim. oman petinsä pesulappua, joten kyllästin tän pikku pesulapun kokonaan molemmilta puolilta tolla aineella. Noh... ekan pureskelun Diego teki _ehkä_ vähän varovaisemmin, mutta sen jälkeen se tuntui innostuvan siitä kyseisestä lapusta vaan kahta kauheemmin. Kaikki kielletty on niin jänskää.  Eläinkaupasta vielä sanoivat, että yksi suihkuttelukerta riittää ja tarvittaessa saattaa joutua pitkän ajan päästä suihkuttelemaan uudelleen. Meillä toi söis varmaan sen koko pullon sisältöineen, jos annettais mahdollisuus. Eli jos joku haluaa ton lopun tosta aineesta (eli käytännössä koko täyden pullollisen), niin mielellään lahjoitan! Toimivuustakuuta en tosiaan anna :D


Diego on muutenkin ihan hyvä syömään, kun nyt alettiin syöttämään sille sitä matokuuria ennen rokotuksia. Oon tottunut siihen, että tota lääketablettia saa jemmata todella syvälle johonkin nakkiin, että koira suostuu sen vahingossa syömään. Mä ajattelin ihan pokkana antaa ton tabletin Diegolle ihan pelkilteen ilman mitään lisukkeita. Ensin tehtiin perinteiset ruokaleikit tabletille ja sen jälkeen pureskeltiin huolella ja nuoltiin vielä pienet murusetkin lattialta. Murusten loputtua tultiin katselemaan, jos tota herkkua sais vaikka lisää. Hmm, ota tosta nyt selvää :D Periaatteessa kyllä aika helppo koira, kun kaikki kelpaa ja ei tarvitse kauaa "myydä" mitään uutta asiaa. Diego kylläkin oksensi ton kuurin aloitettuaan (ilmeisesti siis johtui siitä), mutta pakkauksessa toisaalta sanottiinkin että saattaa aiheuttaa oksentelua. Ei oo kyllä nyt enää uudestaan oksentanut.

Pakollinen uudenvuoden kuva

Nyt tarvisin kohta jotain vihjeitä, että miten koiran voi saada tykkäämään ihmisistä vähän vähemmän? :D Aika outo toive, kun ennen oon toivonut Akun kohdalla lähinnä päinvastoin. Mutta kun toi lenkittäminen on mennyt vähän haastavaksi, kun Diego ei ymmärrä miksi ihmeessä ei voisi mennä katsomaan kaikkia näköpiirissä olevia ihmisiä. Jos on ihan huippunamit mukana, niin silloin D:n mielenkiinnon saa hetkeksi, mut se on tyyliä "Anna nyt äkkiä se nami, anna anna anna, syön sen äkkiä ja sit ehdin vielä sen jälkeen kattoon noita ihmisiä!!" Eli sellaista pitkää huomiota pois muista ihmisistä ei olla onnistuttu hankkimaan. Ei olla siis ees päästetty sitä mihinkään lähempään tuttavuuteen kenenkään satunnaisen ohikulkijan kanssa, mut silti se jaksaa herätellä toiveita. Poikkeuksena on meiän pihapiirin neljä lasta (poikia kaikki), jotka tuntuvan suunnilleen päivystävän tossa pihapiirissä ja ovat ihan onnessaan kun Diego vihdoin saapuu ulos. Diego on myös hyvin onnessaan, mutta ihan kun sen tarpeiden tekeminen taas onnistuisi tolla innokkuudella :) Toisaalta on ihan hyvä, että nää lapset on tulleet silittelemään Diegoa, kun ei se ole muita lapsikontakteja saanut. Nyt se on sit ainakin (yli)sosiaalistettu niihinkin :D

Diegon uudenvuoden lihapullat

Piti sen verran vielä sanoa, että Diegolla on aika hauska tapa kiipeillä. Josta siis pienenä osviittana toi kirjoituksen aluksi mainittu urheilukassin saavutus. Voi olla että esim terriereille toi on ihan normaalia, mut mä en oo ennen nähnyt noin sinnikästä kiipeilyä koirilta. Mietittiinkin, että pitäis varmaan ostaa sille joku kissojen kiipeilypuu :) Se käyttää siis todella tehokkaasti koko kroppaansa hyväkseen päästäkseen kapuamaan mahdollisimman ylös. Tänäänkin se pääsi meidän aika korkealle sohvalle (saa siis tulla meiän puolesta sinne, kunhan pääsee) kiipeämällä periaatteessa ilman apua. Eli se siis nosti etutassunsa Eetun syliin, otti jollain tavalla hyvän otteen ja sitten takajaloillaan kiipesi Eetun jalkoja pitkin sohvalle. Toi prosessi ei oo siis mikään peace of cake, vaan uskomatonta räpellystä ja rämpimistä, eikä mikään kaunis suoritus. Mutta kun sohvalle kerran on päästävä, niin kyllähän sinne sitten mennään sellaisella sisulla, ettei oo ennen nähty. Oli vähän tyytyväisen näköistä Diegoa siinä vaiheessa, kun ekan kerran pääsi tolla tavalla sohvalle. Teki sen sitten vielä uudestaankin melkein heti, kun oli kerran hyväksi havainnut. 

Nyt vietetään uuttavuotta ihan vaan kotona ja katsotaan miten Diego reagoi noihin raketteihin. Tällä hetkellä se on ainakin ihan täydessä unessa, vaikka ulkona alkoi jo aika kova pauke. Ihan lupaavalta siis näyttää. Ja täytyy sanoa, että oon oikeesti hämmästynyt jos raketitkaan tota hetkauttaa sen enempää suuntaan tai toiseen.

Hyvää joulua!

Täältä mä tuun!

Käytiin taas vähän juoksuttamassa Diegoa tossa pienellä metsäpolulla. Homma toimii siis sillein, että mennään Eetun kanssa toisistamme muutaman kymmenen metrin päähän ja Diego sitten juoksee täysillä meidän väliä. Se vaan näyttää kohtalaisen hölmöltä, kun toi juoksutekniikka ei oo ihan se kaikkein vakain vielä. Pitää juosta mahdollisimman lujaa, vaikkei koordinaatiosta olekaan tietoa. Jalat siis menee lujaa vähän joka ilmansuuntaan :D Mutta nopeesti se silti pääsee eteenpäin.

Muuten ei viittitä tässä meiän pihapiirissä pitää Diegoa hirveesti vapaana, kun ei siitä ikinä tiedä mitä sen mieleen pälkähtää. Ja tässä kun on autoteitä kuitenkin niin vieressä. Maailmassa on niin paljon jännää nähtävää ja haisteltavaa, että Diegis on myös hienosti oppinut jo vetämään vähän hihnassa. Täytyy opettaa sitä nyt vähän hillitsemään itseään sillon kun ollaan taluttimessa kiinni. Reippaasti se kyllä menee joka puolelle, uteliaasti häntä pystyssä. Etenkin niitä toisia ihmisiä kohden. Siinä tilanteessa häntä vaan menee enemmän vaakatasoon ja alkaa heilua niin paljon kun lähtee. Se ei oo toistaseks vierastanut minkään ikäistä/kokoista/näköistä ihmistä, mikä on kyllä tosi hyvä asia.

Ja lähikuva kans

Eilen meinasin jättää menemättä kokonaan agitreeneihin, kun Jessellä (sen perheellä) oli vähän joulukiireitä samoin kuin meilläkin. Saatiin kuitenkin itse nää jouluasiat sen verran hyvälle mallille, että menin sitten pelkästään Diegon kanssa pyörähtämään hallilla meiän treenivuorolla. Kun nyt on se tärkein oppimisikä päällä, niin täytyy nyt yrittää tunkea sille kaiken maailman tilanteita mahdollisimman paljon. Halliin mentiin sisään jo kuin vanhat tekijät, eikä muutenkaan enää löytynyt mitään ihmeteltävää siitä paikasta. Laitoin meiän treenikentän viereen taas putken alkuun suoraksi ja lyhyeksi, mutta käänsin sitten jo parin toiston jälkeen sen toisen pään mutkalle. Eli pystyin ilman avustajiakin treenaamaan putkea hyvin, kun toi irtoaa sinne ilman mitään ongelmia. Nyt läpi juostiin jo ihan oma-aloitteisesti ns. täysillä, eikä vaan sillein kävelytyylillä. Yllättäen ei "luolakoiralle" (emä on käyttövalio luolilta ja isäkin on osoittanut olevansa siinä hyvä) noin iso ja tilava putki tuota ongelmia... :) Mä kyllä uskon, että saan varmaan ihan oikeasti tällä putken treenamisella siitä vielä liiankin mukavan ja onkin sitten tulevaisuuden kisoissa kiva yrittää saada se kääntymään pois niiltä.

Pieni leijonanharja ehtinyt jo kasvaa tohon niskaan

Hyvin se kyllä pystyi keskittymään taas tohon putken tekemiseen, vaikka meiän kentällä ja viereiselläkin kentällä oli koiria suorittamassa rataa. Toivottavasti toi keskittyminen pysyy vielä vähän vanhempanakin mukana kuvioissa!

Diego ihmisineen toivottaa kaikille hyvää joulua! Me lähdetään nyt Turenkia kohden joulunviettoon. Ei löydetty mistään tonttulakkia ja meillä ei oikein oo kuvanmuokkausohjelmia, joten alla lopputulos siitä... :)

Heheh

Meiän pikku päivänsini

Hyvin poikamainen peti

 Eli mä ajattelin sitten edes itseäni varten kirjoitella vähän Diegon tarkempia kuulumisia sen omaan blogiin. Siis sitten kun aika on kullannut muistot, niin voin palata lukemaan näitä "kauhukertomuksia", no ei. Otsikon päivänsini tulee siitä, kun Eetu kirjoitti google translatoriin Don Diego espanjasta suomeksi ja päivänsinihän siitä tuli. Varsinainen päivänsini oikein tää meidän riiviö :D Varoituksen sanaisena, että tästä ekasta teksistä tulee varmaan aika tiivistä luettavaa, kun on kuitenkin jo jonkin verran ehtinyt tapahtua.

Onneks villapaita on sentään miehisissä väreissä

Diego (viralliselta  nimeltään Lamun Diego) on siis meidän ikioma parsonrusselinterrieri, joka on ehtinyt elää jo lähemmäs 10 viikkoa. Haettiin se tasan viikko sitten Pakaalta (Orimattilasta) maaseudun rauhasta tänne kaupungin vilinään. Automatka (vajaat 1½ tuntia) kotiin meni tosi hyvin, mun sylissä nukkuessa. Kotiin saavuttuamme Diego kiersi jokaisen nurkan meidän pienestä kämpästämme suht pikaiseen tahtiin ja sitten olikin valmis aloittamaan omatoiminsen leikin uuden lelunsa kanssa, jippii! Sopeutuminen uuteen paikkaan meni siis aika kiitettävästi. Oltiinkin kyllä kuultu jo kasvattajalta, että ilmeisesti on melko itsenäinen kaveri kyseessä.

Pääsinpäs syliin nukkumaan

Eka päivä meni niiden jälkeisiin nähden aika rauhallisesti, eli ehkä sittenkin Diegolla saattoi olla pieni koti-ikävä, mutta se vaan näytti sen vähän erilailla (= rauhoittumalla) :) Yökin meni Diegon osalta ihan hienosti, mutta Eetu oli saanut jonkun pahan vatsakivun, mikä sitten häiritsi vähän meiän kaikkien nukkumista. Seuraavana päivänä Diego oli kuin uudesti syntynyt ja ihan kuin olisi aina asunut täällä. Eli käytöstavatkin alkoivat sitten vähän näyttää siltä :D Joka kulmaan ja esineeseen piti käydä testaamassa yksi kerrallaan hampaitaan ja sitten ihmetellä että "eikö tätäkään muka saa pureskella?". Ne paikat joihin eniten kiellettiin koskemasta yllättäen myös kiinnostivat eniten. Virtaa ja riehakkuutta tässä herrassa kyllä on ihan riittämiin, vielä kun saataisiin kanavoitua se oikeisiin kohteisiin. Mutta kehitystä tän osalta on näkynyt jo viikon aikana, eli eiköhän se oo kohta meiän rauhallinen sohvamoppe, hehheh. Ja rajat tälle pitää kyllä (näköjään) tehdä hyvin selväks jo pikkupennusta lähtien, kovasti tää niitä meinaan on testaillut, etenkin parin ensimmäisen päivän aikana. Yllättävän hyvin ollaan kyllä saatu tosta nyt jonkin näköinen "ote", eli nyt Diego on vähän hahmottanut sallitun ja ei-sallitun rajan. Tietenkin pahimpina "riiviöspurtteina" täytyy vähän vielä käydä kokeilemassa, jos ton meiän seinää vasten pystyyn nostetun maton saiskin kaadettua tai oman alustan häkist napattua ihan muualle :)

Omat leikit taas käynnissä

Pennun kasvatus tälläisessä kerrostaloympäristössä tuo tietenkin omat haasteensa verrattuna omakotitaloon tai rivitaloon, jossa on oma piha. Mekin asutaan toisessa kerroksessa, joten aina pihalle mennessä täytyy siis laskeutua yhden kerroksen verran portaita alas. Muutenhan se ei ole homma eikä mikään, mutta sisäsiisteyden opetteluun se tuo vähän vaikeusastetta lisää. Ei voi vaan nopeasti "heittää" pentua pihalle, vaan pitää pukea ensin itselle takki ja kengät ja sitten vielä ehtiä sinne kerrosta alempana olevalle nurmikkoalueelle. Lisäksi kun sinne ulos pääsee, niin eikös siellä oo sitten sellainen vilinä meneillään, että Diego unohtaa mitä sinne oikeastaan tultiin tekemään. Tässä meiän pienkerrostalokompleksissa asuu todella paljon koiria ja tällä hetkellä Diegon lisäks myös 3 muuta pentua! Eli todennäköisyys pihapiirin täyteen rauhallisuuteen on suht pieni. Olosuhteeisiin nähden Diego on kyllä onnistunut ihan hyvin tekemään ulos tarpeitaan, vaikka siinä vielä vähän kehitettävää onkin.

Turengin vierailulta

Länderin entisenä omistajana (tai siis nykyisenäkin etäomistajana) oon ollut hyvin tietoinen sosiaalistamisen tärkeydestä ihmisiin ja toisiin koiriin. Diego on ollut kuitenkin aika avoin tapaus erityisesti ihmisiä kohtaan ja pian alkaa ollakin vähän jo ylisosiaalinen tila siltä osin päällä. Oon siis vähän liikaa ehkä antanut sen mennä moikkaamaan ihmisiä, kun nyt tuntuu olevan haastellista mennä ihmisten ohi ilman tarkempaa tutusmista. Eli nyt tähän täytyy alkaa kiinnittää huomiota, vaikka vaikee se on joitakin ihmisiä pitää loitolla söpöstä koiranpennusta :) Mut jos käydään vähän tossa kävelytiellä tepastelemassa, niin sitten vaan yritetään oppia menemään muina miehinä ohi kaikesta.

Sitten niistä muista koirista. Ensinnäkin Diego on tosi rohkea lähestymään kaikkea mikä liikkuu, eli myös muita koiria. Kerron vähän myöhemmin muista koirakohtaamisista, mutta aloitetaan nyt näistä parista ei-niin-hyvästä. Eli meiän pihapiirissä on tosiaan Diegon ikänen amstaffin pentu ja 4 kk vanha ranskanbulldogin pentu. Näiden kanssa se ei jotenkin viihdy samanlailla, kuin toisten koirien kanssa. Diego on siis ollut niin isoa poikaa aina näitä nähdessään ja ihan oikeasti ärissyt niille, mikä on tosi huvittavan kuuloista tollaselta pikkurääpäleeltä. Ollaankin nyt vältetty lähempiä kohtaamisia näiden kanssa, jos toi epätoivottu käytös vaikka unohtuis. Oon miettinyt syitä tähän ja yhtenä vaihtoehtona pidän näiden kahden pennun hieman erilaista ulkonäköä. Ne kun on siis enemmän sellaisia ruttunaamoja ja Diego ei oo nähnyt niitä niin kovin paljon "pitkän" elämänsä aikana. Toiseks oon miettinyt, että ehkä Diego tajuaa niiden kuuluvan tähän samaan pihapiiriin ja yrittää ottaa pihapiirin herruuden heti kättelyssä. Tätä teoriaa ei kyllä tue se, että 5 kk naapurissa asuva sheltin pentu on taas tosi kiva Diegon mielestä ja sille ei ole yritetty ollenkaan mitään machoilua. Hmm, täytyy jatkaa tän asian tarkkailua ja pohdintaa.

Yhtä hyvin mennään molemmat maahan, Aku 12,5v ja D 9 vko

Vietiin meiän päivänsini heti viikon meillä olon jälkeen ihmettelemään Purina Areenalle vähän muita koiria ja hälinää. Mulla oli siis agilitytreenit Jessen (lainaländeri, jota ohjastan) kanssa ja siellä oli myös meidän treeniryhmän lisäks toisellakin kentällä treenit, eli ainakin tarpeeksi kaikkea uutta. Ensikohtaaminen Jessen kanssa meni aika hyvin, vaikka aluksi Diego oli yllättävänkin paljon mun selän takana ihmettelemässä, kun Jesse niin innokkaasti haukkui ja halusi tulla moikkaamaan. Muiden koirien näkeminen meni Diegon mielestä jo ihan rutiinilla, eli vähän moikkailtiin muita treeniryhmän koiria, mutta ei jääty sen enempää niitä pohtimaan. Myös Jessen kanssa ne seisoi treenien lopuksi lähes vieretysten suunnilleen huomaamatta toisiaan, eli eiköhän ne siis toimeen tule :) Diego oli muutenkin tosi reipas treenien ajan, eikä pelästynyt sen ihmeemmin mitään ääniä tai muuta hälinää. Kokeiltiin myös ihan lyhyeks ja suoraks vedettyä putkea, josta mentiinkin ihan kuin vanhat tekijä. Ei tarvinnut siis ihan hirveesti houkutella tota otusta sinne putkeen sisälle. Voipi olla, että tästä putken mukavuudesta koituu meille vielä päänvaivaa tulevaisuudessa agilityssä, kun nyt Diego oli jo itekseenkin menossa sinne putkeen ilman mitään käskyjä. Oli kuitenkin kiva huomata siellä hallilla, että Diegon toimintakyky säilyi ihan normaalina tollaisessa uudessa paikassakin ja pystyttiin vähän repimään leluakin kentän laidalla.       

Diegon lemppari colliet

Viikonloppuna käytiin sitten Turengissa ihan yökylässä ihmettelemässä vähän aikuisia koiria. Mentiin siis mun vanhemmille yöks, missä asustaa länderi Aku myös. Tien toisella puolen asuu myös mun sukulaisia, eli äitin sisko perheineen, ja ihmisten lisäks 2 länderityttöä ja yks kääpiösnautseriruova, vai pitäiskö Cecistä sanoa jo muori :D Kaiken lisäks äitillä ja iskällä oli hoidossa 2 collienarttua, eli Diegolle oli siis tiedossa mielenkiintoinen visiitti. Akun kanssa kohtaaminen meni yllättävän hyvin, ainakin Diegon omasta mielestä. Mitä nyt Akua vähän ärsyttää tollaset pikkuset vipeltäjät, mutta ei se jaksa kun vähän vaan murahdella välillä. Collieita Diego vei ihan 100-0, kun ne yritti vaan väistellä tota ohjusta, eikä osannut/viittinyt sanoa yhtään vastaan. Tästä siis yritettiin ottaa ilo irti, kunnes tyhmät ihmiset tuli lopettaan collieiden härnäystalkoot ja nappasivat Diegon pois. Naapurin ländereiden ja käppänän kanssa Diego joutui eniten alakynteen tähän mennessä, kun tytöt piti rajat selvinä. Tää vierailu olikin siis ihan tarpeen tolle meiän ukkelille, ettei se luulis itestään ihan liikoja.

Aku ei suostunut tulemaan lähemmäs Diegoa :D

Sitten tuli vielä yks koirakohtaaminen lisää samana päivänä, eli mun veljen ja sen tyttöystävän Diegon ikänen mäyräkoiran pentu. Tää oli kans uros, vaikkei sillä varmaan tässä vaiheessa elämää ihan niin suurta merkitystä olekaan. Alkuun Diego taas vähän ahdisteli sitä, kunnes sillä meni hermot ja se näytti kuka käskee :D Eli Diego siis antoi periksi tälle mäykylle, eikä olekaan ihan niin kova poika miltä joskus vaikuttaa. Tuli sitten muina miehinä istuskelemaan mun syliin. Muutenkin alkuihmettelyiden jälkeen tolla ipanalla on aika hyvä keskittymiskyky muhun (eli siis nakkeihin/leluun) tollasissa koiraporukoissakin, mikä on osittain jopa yllättävää verrattuna ton vilkkaaseen luonteeseen.

Ai niin, Diego katselee ja kuuntelee myös TV:tä usein

Käytiin eilen vielä mun agitreenikaverilla ihmettelemässä sen kasvattamaa kahta sheltin pentua (6,5 vkoa) ja aikuisia koiria (2x sheltti, 2x labbis). Alkuun meni yllättävänkin hyvin, kunnes Diegon leikit meinas taas mennä vähän villiks. Nää kaks sheltin pentuakin oli yllättävän terhakoita, joten ne laitettiin sitten nukkumaan. Aikuisten kanssa Diegolla meni ihan jees, kun ne osas suht hyvin pitää kuria tolle. Muutaman kerran ne ois mun mielestä voinu näyttää edes vähän hammasta, ettei toi opi ihan valtoimenaan riekkumaan muiden koirien kanssa. Kaikki kun ei siitä kuitenkaan tykkää. Muiden koirat on vaan liian kilttejä ja hyvin käyttäytyviä :D Ja aikuisilla koirilla on näköjään tosi pitkät hermot noiden pentujen kanssa.

6,5 vkon ikäset sheltin pennut

Mut nyt tän pitkän aloitussaarnan jälkeen katsotaan mitä tosta päivänsinistä vielä kuoriutuu. Parhaamme yritetään sitä ohjailla oikeille urille. Nyt ollaan saatu opetettua istuminen ja maahanmeno sekä luoksetulo melko monissa ympäristöissä. Odottaminen on hallussa ruokakipon ja lelujen kanssa, eli siis pitää istua ja katsoa silmiin ennen kuin saa ruuan/lelun. Myös esineen kiertämistä ollaan vähän leikkimielellä treenailtu samoin kun sivulletuloa. Ei olla siis mitenkään liikaa tolle syötetty tota opettamista heti alkuunsa, vaan se on tosi nopsaan oppinut noi asiat. Ihan muutamalla toistollakin on mennyt jutut perille. Helppo se on tollasta motivoida, kun on ainakin toistaseks palkaks käy sekä ruoka että lelut :)

Tultiin käymään ihan vaan varuiks sylissäkin välillä

Aikamoisen lauman keskelle Diego taas "pääsi"

Diegon taidonnäyte lahjan avaamisesta :)