Agilitypohdintaa

Lupasin tosiaan kirjotella mun suunnitelmista Diegon agilityn osalta, mikäli niitä nyt siis sen ihmeemmin vielä on :D Vaikka mä oon ohjannut muutamaakin eri koiraa (enemmän vakituisesti kääsna Pekko, kromfo Aku, belpat Ida, mudi Buda, kromfo Jesse ja muutaman startin verran kromfo Totti ja auspai Nimbus ainakin), niin alkeet mä oon opettanut noista vaan Peksille ja Augelle. Ja siis etenkään niistä Peksin alkeista ei jäänyt kyllä minkään sortin muistikuvia (olin jotain 9 v.?) ja ne tais mennä muutenkin aika pieleen (hehe :D), joten tuntuu et oisin opettanut vaan Akulle alkeet. Ja siitäkin on se ööö... 12 vuotta :) Tää homma ei siis tuu multa ihan selkärangasta.

Akun osalta muistan sen, että mentiin aikalailla mutu-tuntumalla ihan kaikessa, eikä hyödynnetty missään mitään ns. hienoja tekniikoita. Kontakteilla olisi tosin voinut jotain hyödyntää, kun etenkin puomin kontakti ei vaan sitten ottanut toimiakseen koko kymmenen vuoden agiuran aikana. Akun kanssa treenaaminen oli muutenkin tosi epämäärästä, mulla ei ollut siis mitään suuria suunnitelmia aluksi eikä mitään hienoja kuvioita, joita olis ollut pakko vääntää. Kunhan vaan tehtiin tarjolla ollutta rataa alusta loppuun. Silti siitä tuli aika hyvin oppinut yksilö, jos niitä kontakteja ei lasketa.

Aku, Diego, Jetti, Ceci & Zona ©Janet Jauhiainen

No mitäs sitten tälle pikku-Deelle? Musta tuntuu, että sillä on hyvinkin potentiaalia yhtä huonoks kontaktien suorittajaks kuin mitä Aku oli. Eli veikkaan, että siitä saattaa tulla ihan vauhdikas ja kuumeneva koira tuolla radalla ja kun toi "hienoinen" omatahto on myös sisäänrakennettu pompputaitoineen, niin voilá! Siinä on siis yks asia, johon tuun erityisesti keskittymään kun lähdetään vähän myöhemmin testailemaan kontaktien toimintaa. Nyt oon kotona jo opettanut sitä koskettamaan tassulla muovinpalasta, jonka ajattelin sitten asettaa tulevaisuudessa siihen maahan kontaktiesteen loppuun. Tarkoitus olisi saada siis ainakin puomin ja keinun alastulolle 2on2off-tyyliä, eli etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Juoksukontakti tuntuu vähän liian monimutkaiselta ja aikaa vievältä opettaa, joten ei sitä siks.

Keppien osalta oon kanssa miettinyt, että pitäiskö ne nyt sit opettaa jollakin näillä uusilla (tai ei ne enää uusia ole) tyyleillä: kujakepeillä, verkkojen avulla, ohjureiden avulla vai ties minkä avulla? Eniten näistä ehkä houkuttais noi kujakepit, muttamutta... Toisaalta miksen lähtis opettamaan ihan vanhanliiton tyyliin? :D Akusta tuli tosi hyvä pujottelija ihan vaan sillä alkuun kädellä näyttämisellä ja sitten pikkuhiljaa sitä vähentämällä. Silloin tuli kuitenkin tehtyä sellainen määrä toistoja, mihin ei oo enää niin hyviä mahdollisuuksia (ei ole omakotitalon pihaa+ keppejä :)). Ja jos sitä vaan lähtiskin opettaan siihen "vanhaan" tyyliin, niin kai sen voi sitten vielä vaihtaa jos siltä tuntuu? Vaatii vaan aikamoista nopeutta mun käsiltä ja reaktiokyvyltä ohjata tota kärppää oikeisiin välein kepeillä, mut katsotaan nyt :)

Yleisesti agilityn tekemisessä oon nyt päättänyt pitää sellaisen tosi iloisen mielen molemmilla joka kerta, eikä tosiaan aleta nyt millään tuhoomaan ton intoa. Tätä iloista mieltä voi kyllä nimittää myös riehakkaaksi mieleksi, eli siis täytyy toivoa ettei tosta tuu ihan kuritonta tällä tapaa :D Nyt jos terrierikantilta miettii tätä asiaa, niin oon nähnyt aika monenlaista tyyppiä radalla. Aika monta sellaista tosi rauhallista/varovaistakin, vaikkei se tyyli muuten istukaan terrierin temperamenttiin. Mä siis yritän olla päätymättä tohon lopputulokseen jollain tapaa, varmaan antamalla sen olla ihan kuriton :D Ei vaan, ehkä sitä pitää kuitenkin vähän hillitä. Toistaiseksi Diego on osoittanut kyllä ihan hyvää virettä tohon tekemiseen, kun oon lelun (saalisvietin) avulla sille opettanut putkeen menoa ja siivekkeiden välistä menoa.

Laitan tähän blogin yhteyteen pikku videokoosteen meidän tekemisistä todella mukaansa tempaavan musiikin säestämänä ;D Kuvan laatu on myös aika heikko. Ja toivon nyt ettei ketään järkyty liikaa siitä kun noin pienellä pennulla on "treenattu" agilityä ja se osaakin jo jotain, koska voin lohduttaa ettei olla ihan hirveesti kyllä hiottu mitään ja kotonakin sen hepulit on rajumpia kuin toi meno.

Kuvauspäivänä mentiin oikeasti ensimmäisen kerran mutkaputkea ja ekan kerran myös enemmän kuin yksi hyppy kerrallaan, mut jotenkin Diegon mielestä oli vaan ihan loogista mennä toinen ja kolmaskin siihen perään ilman mitään ongelmia. Myös jos putki on kerran tehty suorana, niin näköjään sen voi kivuttomasti mennä mutkanakin. Tätä mä kyllä ihmettelin :D Kokeilin vaan ihan "läpällä", että meniskö se ton mutkaputken ja menihän se. Samoin noiden aitojenkin kanssa. Ei tehty kuitenkaan ihan kauheesti, ettei oltais väsytetty sitä liikaa ja tapettu sen mielenkiintoa. Diego pahoittelee rumaa ryhtiään siinä kohtaa videolla, kun jätin sen seisten odottamaan. Ei se sentään ihan noin vääntynyt yksilö ole ;) Ja ehkä me kans pahoitellaan vähän huonoa musiikkivalintaa.

Jesperi kakkosiin agilityssä!

Kaverukset

Eli kannatti tosiaan lähteä Porvooseen kisailemaan, kun saatiin ekasta startista mukaamme sieltä nollavoitto SERT-ruusukkeen kera :) Jesse on siis tosiaan mun "agi-lainakoira" merkkiä länderi, jos ei oo tullut aiemmin mainittua. Ollaan treenattu jossain määrin muistaakseni 2009 vuoden lopulta ja 2010 puolessa välissä sain HAU:lta ensimmäisen ryhmäpaikan. Sen jälkeen ollaan treenailtu vähän säännöllisen epäsäännöllisesti, maksimissaan kerran viikossa. Isompi tauko oli sitten, kun mulle tuli se puolen vuoden Bangkokin "komennuskin" koko viime kevääks. Nyt on kesän jälkeen saatu kaikki palaset naksahtelemaan paikoilleen ja meidän viime vuoden vikoissa kisoissa Hyvinkäällä saatiin 3 virheetöntä rataa (sijat 2*eka ja 1*toka) kolmesta mahdollisesta. Ja nyt tän vuoden ekoissa kisoissa jatkettiin sitten virheettömyydellä. Aloin just laskeen, että ehkä 9 kisaa ehdittiin nyt 1-luokassa mennä puolen vuoden aikana. Melko kiivas kisatahti siis ;D Ehkä sitä vois yrittää vähän kiristää...Kiitokset vaan Jessen omistajalle Mialle lainasta, oon saanut pidettyä jonkin näkösen tatsin tähän lajiin, vaikkei omaa harrastuskoiraa olekaan ollut hetkeen :)

Diego oli tietty mukana kisapaikalla ja saikin suuren joukon ihailijoita! Osas jopa käyttäytyy aika hyvin, ei siis

Laadukas kuva palkintojenjaosta

lähtenyt ihmeemmin nakertamaan silittelijöiden sormia tai muuta vastaavaa. Muutenkin se meni kuin vanha tekijä, ei pelottanut yhtään ja häntä heilui/pyöri kuin propellikone. Saas nähdä tuleeks sille jossain välissä sellaista "epäluuloisempaa" vaihetta elämäänsä, mut toistaseks sitä ei juurikaan mikään huoleta :) Automatkatkin oli aika hauskoja, kun Diego oli mun sylissä ja Jesse mun jaloissa :D Pienistä epäilyksistä huolimatta tää tekniikka olikin tosi hyvä ja takastullessa molemmat koirat nukkuivat koko matkan. Muutenkin Jesse ja Diego viihtyy tosi hyvin yhdessä, sopii jotenkin toisilleen. Varmaan lähtis ihan kunnolla leikkimäänkin jos vaan sais sopivan tilan käyttöönsä vapaana juoksenteluun. Täytyy toivoo, että noiden ystävyys jossain määrin kestää sitten sen Diegon tulevan aikuistumisenkin, kun molemmat on kuitenkin uroksia. Mut kai se voikin onnistua, jos ne näkee tarpeeks usein tällein Diegon pentuiässä? Viime torstain treeneissäkin ne oli radanrakennuksen ajan köytettynä samaan tolppaan ja istuskeli siellä kiltisti vierekkäin.


Tähän päivitykseen ei nyt sen ihmeempiä, yritän saada jossain vaiheessa Diegon agilitypäivityksenkin aikaiseks. Tarkoittaa siis sitä, että mitä suunnitelmia mä oon ton pienen pään varalle tehnyt :D Käytiin tänään pikaisesti Jessen palautettuamme Purina Areenan kautta ja päästettiin Diegokin taas tutustumaan pariin esteeseen. Videokamera oli kerrankin mukana (kiitos kisareissun), joten pikku videopätkää myös luvassa Diegon osalta siihen päivitykseen :)

Ps. Oli näköjään sopivan rankka retkipäivä Diegolle, kun uni maistuu paremmin kuin koskaan ennen! Sopii mulle varsin mainiosti, saa ihan rauhassa kirjoitella tätäkin.

13 viikkoa vanha!

Diegon mielipuuhaa

Tänään tulikin tosissaan 13 viikon merkkipäivät Diegolle, todella tärkeää :D Herra on kasvanut ihan silmissä ja näyttääkin nyt vähän naurettavalta pitkine koipineeen. Myös tärkeä 8-12 viikon "opetusvaihe" (kaikkialla toi ikä on siis mainittu tärkeimmäks sosiaalistamisen yms. kannalta) on nyt takana, eli mitään ei oo enää tehtävissä. Ei vaan, ehkä näinkin ikäloppu koira oppii vielä uusia temppuja ;) Ja nopeesti muuten oppiikin! Nyt Diego osaa jo jotenkin tulla sivulle, vähän seurata ilman pomppimista, vähän pujotella mun jalkojen välistä ja myös vähän pysyä paikka-käskyllä paikoillaan. Ainiin, ja antaa tietty tassua ja joskus pusunkin! Niin ja tosiaan kiertää jotain esinettä ympäri käskystä. Fiksu pojka. Ainakin kotona :) Toisinaan.

Kirjoittelin vähän muita meidän perheen kuulumisia tänne, eli sieltä voi halukkaat käydä lukemassa meidän muuttosuunnitelmista. Tää nykyinen kämppä on tosiaan ollut aivan liian ahdas, etenkin nyt kun pitää Diegon vuoksi vielä nostaa kaikki tavarat alemmilta tasoilta ylemmäs. Näin on siis kaikki meiän vähänkään ylempänä olevat pinnat (tiskipöytä mukaan lukien) täynnä kaikenlaista kamaa. Muutenkin Diegosta on varmaan kivempaa, kun saadaan nyt ihan oma ulko-ovi, eikä yhteistä naapurin kanssa :D En muista onko tullut tänne ainakaan mainittua, mutta tullaan siis naapureiden kanssa samasta ulko-ovesta yhteisen parvekkeen kautta yhteiseen eteiseen sisälle. Varsin mukavaa. Ja jos naapuri menee omaan kämppäänsä sisään (joo ei onneks oo tullu meille), niin se kuulostaa lähes samalta kuin meille tulisi joku. Näin Diego siis aina innokkaana ryntää ovelle heiluttamaan häntäänsä, että ketäs sieltä nyt tulee. Alkuun alkoi itkukin sitten lähes aina, kun ei ketään kivaa tullutkaan, mutta nyt se on jo

Mökkireissulta

aika tottunut ja vähän tuhahdellen tulee vaan ovelta pois kun ketään ei ilmestynytkään. Onneks ei oo tosiaan alkanut haukkumaan aina oven auetessa, se ois voinut olla jo vähän rasittavampaa... :)

Muutenkin tosta Diegon äänirepertuaarista sen verran piti sanomani, että kunnon haukkua ei oo kyllä kertaakaan vielä tullut suusta ulos. Kaikkea muuta mouruamista ja murinaa sitten senkin edestä :D Välillä se kuulostaa ihan kissaltakin. Toivotaan kyllä, että toi haukkumattomuus jossain määrin olisi säilyvää. Vaikka rivarissa ei ihan niin paljon asunnon ulkopuolisia ääniä kuulekaan.

Ollaan vähän kehitytty noissa ihmisten bongailuissa ulkona. Nykyään oon vienyt Diegon ulos sellaiseen pieneen metsäplänttiin, josta näkee hyvin vilkkaalle jalkakäytävälle. Siitä kun Diego on sitten bongannut ihmisen, niin oon antanut sen vähän aikaa katsoa, sitten sanonut hyvä (tyyliin "hyvä kun huomasit") ja sitten antanut jonkun namipalan. Tää on alkanut tuottaa vähän hetelmää, koska toi systeemi on toiminut nyt aika aukottomasti. Vaikka aikamoista makupalan rohmuamista toi onkin, mutta tärkeintä vissiin saada jotain oppimistuloksia aikaan. Diego siis nykyään katsoo, että jaahas ihana ihminen ja häntää alkaa heti heiluun, mutta sit kun sanon hyvä, niin se kääntyy samantien poispäin siitä ihmisestä ja tulee hakeen palkkaa tästä havainnosta. Tää ei kyl toimi vielä ihan niin hyvin, jos ahtaalla jalkakäytävällä pitäis päästä ihmisistä ohi ilman hyppelyä. Mut selkeetä kehitystä siinäkin on havaittavissa!

Eetu näyttää vähän jättiläiseltä :D

Muutenkin toi hihnassa kävely on alkanut muistuttaa jo sitä, että oltaisiin yhteisellä lenkillä. Kun aiemmin Diego oli joko sitä mieltä, että me käveltiin liian hiljaa, liian nopeesti tai totaalisen väärään suuntaan. Jostain syystä vapaana ollessa tätä ongelmaa ei ole kyllä ollut, vaan se ihan nätisti on seuraillut meidän kulkua. Mitä nyt tietty on välillä jäänyt vähän haistelemaan, mutta on sitten tullut tuhatta ja sataa, että sais meidät kiinni. Lisäks toi meidän koviskoira ei muka näytä tykkäävän sateesta/loskasta? Silloin sitä on saanut lähes väkisin vetää vähän perässä, että sais edes jotain aikaseks siellä ulkona :D En ois uskonut, että Diegolle olisi mitään merkitystä säällä. Voi olla, että sitten isona poikana ei noi säätilat enää niin kiinnosta. Ajateltiinkin ottaa tässä hihna-asiassa käyttöön sellainen "mentoritaktiikka" eli osaava vois näyttää aloittelijammalle vähän mallia. Otettiinkin siis suunnaksi Turenki ja operaatio Akun kiusaus :)

Ennen Turenkia mentiin Eetun iskän mökille Tammelaan yhdeksi yöksi Diegon kera. Tajuttiin sitten matkalla, että meidän pitää käydä vielä kaupassakin yhteistuumin ja Diego pitäis jättää ekaa kertaa yksin autoon. Tätä ei oltu etukäteen mietitty ja oltiin siis häkkikin jätetty kotiin sopivasti. Katsottiin nopeasti Punton sisältö ja todettiin, ettei se mitään kovin pahaa voi saada itselleen/autolle aikaseks. Joten jätettiin sen viltti vaan kuskin paikalle ja nostettiin Diegon siihen päälle. Kauppareissu tehtiin suht nopeasti ja yritettiin kiertää vähän eri puolelta sinne meiän autolle, että nähtäis mitä se touhuaa siellä. Ja meidän molempien suureksi yllätykseksi Diego ihan oikeasti istui _paikoillaan_ siinä kuskin paikalla viltin päällä, eikä ollut syönyt edes paria makupalaa paikasta, johon se ois varmasti ylttänyt. Ihmeitä siis todellakin tapahtuu.

Takan lämmössä

Oltiin siis ihan kolmistaan siellä mökillä. Mökki oli aika kylmä meidän sinne tullessa ja lämmitettiin sitä sitten takan avulla. Oli kiva päästä Diegonkin kanssa vähän maalle, missä se sais juosta vapaana vaille huolen häivää. Se kyllä meinas vähän aiheuttaa meille huolia menemällä pimeällä järven jäälle ja tottelematta heti Eetun käskyä tulla pois. Pakkasta oli ollut onneksi ihan kivasti, mutta ei siitä jään kestävyydestä olisi silti voinut mennä takuuseen. Itse olin siis sisällä tän episodin aikaan, mutta Eetu onneks sai jollakin keinolla houkuteltua D:n sieltä jäältä pois. Tästä viisastuneena myös Eetu on nykyään jokaisella pikku ulkoilukäynnillä kädet täynnä namipaloja, jotta Diego tietää että kannattaa tulla käskystä käymään. Mä oon siis tän kuukauden ajan ollut sellainen makupala-automaatti, että Diego on tosi hyvin totellut (kop kop kop) tule-käskyä, vaikka olisi ollut muita koiriakin ihan naaman edessä. Muuten oli tosi kivaa olla siellä mökillä, kun on vähän helpompaa toi sisäsiisteyden opetuskin. Voi siis vaan avata oven ja "heittää" Diegon nopeasti ulos. Myös käpyjahti oli tosi jänskää meidän kaikkien mielestä. Diego myös tykästyi takan edessä lämpimässä loikoiluun, joten piti tietty muutama kuvakin ottaa siitä.


Tammelasta siirryttiin sitten Turenkiin ja Diego taas perinteisesti keräsi energiaa varastoon koko automatkan ajan. Tää on kyllä btw tosi hyvä tapa, siis toi autossa nukkuminen! Toivottavasti se ei pääse siitä tavasta eroon ikinä. Aku sais siis "riemukseen" taas varsin hyvin levännyttä seuraa ja joutui vielä samalle hihnalenkillekin ton remupetterin kanssa. Aku on siis niin helppo hihnalenkkeilijä, ettei toista oo, koska mä voin siis käytännössä pikkurillillä pitää sen hihnasta kiinni, kun se vaan kiltisti tallustaa samaan tahtiin ihmisen kanssa. Tai siis sen vajaan hihnan mitan edellä. Ajattelinkin siis, että Diego vois saada "isoveljeltä" vähän oppia. Tää jossain määrin jopa toimi, koska Diego tepsutteli ihan hirveen nopeeta ravia ihan Akun kintereillä koko lenkin, eikä juurikaan yrittänyt poiketa tosta rytmistä. Ainoa häiriö tuli, kun ohitettiin äiti ja lapsi. Tässä tilanteessa Aku sanoi "puh puh" (sellaista puhina haukkumista) ja Diego kiskoi niiden luokse minkä jaloista lähti. Vähän erilaiset suhtautumiset toistaseks näillä kahdella vieraisiin ihmisiin :D Kumpikaan ei ottanut "mallia" toisesta tossa tilanteessa.

Mun ukkelit :)

Käytiin myös perinteisesti tapaamassa Turengissa "naapurin" koiria, eli Ceciä, Jettiä ja Zonaa. Nyt Diego oli jo sen verran kasvanut sekä fyysisesti että henkisesti, ettei sitä niin kauhistuttanut enää olla kolmen matamin seurassa. Itseasiassa vaikka Zona sitä komentaakin meidän ihmisten silmin eniten, niin se oli oikeastaan ainoa koira, jolle Diego jopa uskalsi sanoa vähän vastaan :D Eli ilmeisesti Zona ei oo sitten ihan niin tosissaan ja on itsekin vielä vähän "kakara". Sitten taas Ceci käppänä 13 v. ei oo oikeastaan sanonut mitään Diegolle, mutta Cecin arvovaltaa Diegis ei oo lähtenyt yhtään kyseenalaistamaan. Jänniä noi koirien arvojärjestykset. Saatiin myös kaikki viisi koiraa (Aku, Diego, Jetti, Ceci ja Zona) samalle pienehkölle sohvalle ja otettiin kuva niistä. Kaikki (tais siis Diegoahan me eniten epäiltiin) pysyi kuvaussession ajan tosi kiltisti paikoillaan. Toivottavasti saadaankin Jassulta jossain muodossa se kuva joskus, vinksvinks ;)

Mitäs me vielä...no ollaan ainakin annettu Diegolle suurta viihdykettä pitämällä tota pyykkitelinettä pystyssä tossa "tavaratelineenä" 24/7. Poika on meinaan oppinut pomppimaan sen verran, että ylettää mukavasti nappasemaan sukkia niiltä pyykkinaruilta. Tälläinen vaihe sille tulee joka päivä vähintään kerran, vaikka siis hyvin tietää ettei niin saa tehdä. Se on joka kerta niin tyytyväinen omaan suoritukseensa, kun pomppimiskalastelun jälkeen saa vihdoin hampaisiinsa meidän sukan sieltä narulta. Sitten lähdetäänkin ihan täysiä sen sukan kanssa karkuun ja jäädään aina kiinni. Kovasti toi leikki silti jaksaa riemastuttaa tota. Välillä se jaksaa meitäkin naurattaa, kun nähdään vaan sängyn takaa aina nousevan pienen pään ilmaan. Joskus toi ei sitten naurata ihan niin paljon, kun se hakee jo viidettä perättäistä sukkaa sieltä. Ja joo, ehkä meiän pitäis viimein ottaa toi pyykkiteline tosta pois :D

Diego pääsee muuten sunnuntaina ekaa kertaa agilitykisoihin katsojan ominaisuudessa. Ollaan menossa siis Jesse-länderin kanssa Porvooseen kisaamaan kahden startin verran ja Diego saa tulla mukaan ihmettelemään kisapaikan hälinää! 

Ps. yrittäkää olla huomaamatta kuvien oloa toisinaan oudoissa paikoissa tai liian pitkiä/lyhyitä kappalevälejä, kun me ei jotenkin olla tän blogspotin kanssa päästy vieläkään yhteisymmärrykseen :D

Ekat rokotukset takana

"Vanha" kuva intensiivisestä luunpureskelusta

Uudenvuodenaatosta selvittiin tosiaan ilman säikähdyksiä, mitä osattiin jo Diegon aiemman näytön perusteella vähän aavistella. Käytiin pikku pissalenkillä rakettien ampumisen aikaan ja Diego käyttäytyi ulkona melkein paremmin kuin koskaan! Se oli jostain syystä aivan järjettömän iloinen ja hyppeli vaan ilosta ilmaan joka toisella askeleella, ei kiskonut edes ihmisten perään. En tiedä voiko koira oikeesti pitää siitä rakettien paukkeesta ja välkkeestä vai mitä nappeja toi Diego oli ennne tota ulkoilua ottanut, kun oli niin riemukas :D Mutta hyvä näin, niin tulee tulevista uusistavuosistakin sitten helpompia!

Ollaan saatu vähän opettaa kuriakin taas tolla tyypille, se kun ei ole vieläkään ihan itsestäänselvyys miten toisinaan käyttäydytään... :) Diegolla on siis mm. tapana välillä innostuessaan ottaa hampaat käyttöön ja tästä kun sitä sitten komennetaan, niin Diegoa ehkä vähän ärsyttää moinen. Siinä saakin sitten vääntää hetken aikaa. Ollaan luettu (ja huomattu), että terriereille ei ehkä toimi parhaiten sellainen juupas-eipäs-väittely ja vääntäminen, kun siitä ei meinaa tulla loppua sitten millään. Ollaankin otettu sitten "ignoorauslinja" päälle tarvittaessa, eli jos riekkuminen jatkuu komennoista huolimatta, niin sitten Diego muuttuukin yhtäkkiä näkymättömäks meille. Sekös pikku parsonia ärsyttää ja sitten aletaan etsiä sellaisella tohinalla jotain toimintaa, joka herättäisi meidän huomion jälleen. Tähän sopii mainiosti minkä tahansa meidän vaatekappaleen etsiminen ja järsiminen. Siinähän on sitten pakko taas mennä nappaamaan asia pois sen suusta ja näin on taas Diego saanut vähän huomiota! Ollaankin siirtymässä tässä vähän toiseen tapaan. Eli eristetäänkin se vessaan hetkeksi kurittomuuden jälkeen. Näyttäis toimivan paremmin :) 

Ja älkää vaan nyt saako tästä mitään kauhukuvia, tota tapahtuu kuitenkin aika harvakseltaan. Muuten se on niin ihana ja toimintaa täynnä oleva poikanen, jolle on kivaa opettaa uusia asioita. Täytyy myöntää, että onhan siinä vähän enemmän haastetta ja hermojen kiristelyä kuin esimerkiksi Akussa aikoinaan, mutta haasteistahan me pidetään! On oikeesti hauska seurailla sen päähänpistoksia ja järjenjuoksua (silloin kun sitä on).

Käytiin tänään ekoissa rokotuksissakin. Eläinlääkärin pöytä oli perinteisen ankea, eli liukasta metallia. Mutta mitäs Diego siitä, siinähän se seisoi muina miehinä, vaikka eläinlääkäri välillä nosteli pöydän korkeuttakin. Muutenkin se oli yllättävän "cool", ei ollut niin riehakas eläinlääkäriä kohtaan verrattuna muihin ihmisiin. Ehkä se aavisteli, että toi tyyppi ei oo ihan niin kiva. Lääkärisetä sai ihan rauhassa tutkia Diegon ja hampaiden katsominenkin hoitui paremmin kuin kotona harjoitellessa. Itse piikin laittaminen ois voinut mennä vähän paremmin, sillä ensin se meni jotenkin väärään kohtaan ja jouduttiin laittaan uudelleen. Ekan yrityksen aikana Diego olikin vielä ihan jees, mutta sitten kun toinen pistosyritys tuli, niin täytyihän siinä vähän vingahdella.
Kaiken kaikkiaan tosi reippaasti meni meidän ensimmäinen eläinlääkärireissu, toivottavasti jatkuu samaan malliin.

Alla lyhyen videon avulla näytettynä mitä meinattiin edellisen tekstin Diegon kiipeilyillä :D