Agilitypohdintaa

Lupasin tosiaan kirjotella mun suunnitelmista Diegon agilityn osalta, mikäli niitä nyt siis sen ihmeemmin vielä on :D Vaikka mä oon ohjannut muutamaakin eri koiraa (enemmän vakituisesti kääsna Pekko, kromfo Aku, belpat Ida, mudi Buda, kromfo Jesse ja muutaman startin verran kromfo Totti ja auspai Nimbus ainakin), niin alkeet mä oon opettanut noista vaan Peksille ja Augelle. Ja siis etenkään niistä Peksin alkeista ei jäänyt kyllä minkään sortin muistikuvia (olin jotain 9 v.?) ja ne tais mennä muutenkin aika pieleen (hehe :D), joten tuntuu et oisin opettanut vaan Akulle alkeet. Ja siitäkin on se ööö... 12 vuotta :) Tää homma ei siis tuu multa ihan selkärangasta.

Akun osalta muistan sen, että mentiin aikalailla mutu-tuntumalla ihan kaikessa, eikä hyödynnetty missään mitään ns. hienoja tekniikoita. Kontakteilla olisi tosin voinut jotain hyödyntää, kun etenkin puomin kontakti ei vaan sitten ottanut toimiakseen koko kymmenen vuoden agiuran aikana. Akun kanssa treenaaminen oli muutenkin tosi epämäärästä, mulla ei ollut siis mitään suuria suunnitelmia aluksi eikä mitään hienoja kuvioita, joita olis ollut pakko vääntää. Kunhan vaan tehtiin tarjolla ollutta rataa alusta loppuun. Silti siitä tuli aika hyvin oppinut yksilö, jos niitä kontakteja ei lasketa.

Aku, Diego, Jetti, Ceci & Zona ©Janet Jauhiainen

No mitäs sitten tälle pikku-Deelle? Musta tuntuu, että sillä on hyvinkin potentiaalia yhtä huonoks kontaktien suorittajaks kuin mitä Aku oli. Eli veikkaan, että siitä saattaa tulla ihan vauhdikas ja kuumeneva koira tuolla radalla ja kun toi "hienoinen" omatahto on myös sisäänrakennettu pompputaitoineen, niin voilá! Siinä on siis yks asia, johon tuun erityisesti keskittymään kun lähdetään vähän myöhemmin testailemaan kontaktien toimintaa. Nyt oon kotona jo opettanut sitä koskettamaan tassulla muovinpalasta, jonka ajattelin sitten asettaa tulevaisuudessa siihen maahan kontaktiesteen loppuun. Tarkoitus olisi saada siis ainakin puomin ja keinun alastulolle 2on2off-tyyliä, eli etutassut maassa ja takatassut kontaktilla. Juoksukontakti tuntuu vähän liian monimutkaiselta ja aikaa vievältä opettaa, joten ei sitä siks.

Keppien osalta oon kanssa miettinyt, että pitäiskö ne nyt sit opettaa jollakin näillä uusilla (tai ei ne enää uusia ole) tyyleillä: kujakepeillä, verkkojen avulla, ohjureiden avulla vai ties minkä avulla? Eniten näistä ehkä houkuttais noi kujakepit, muttamutta... Toisaalta miksen lähtis opettamaan ihan vanhanliiton tyyliin? :D Akusta tuli tosi hyvä pujottelija ihan vaan sillä alkuun kädellä näyttämisellä ja sitten pikkuhiljaa sitä vähentämällä. Silloin tuli kuitenkin tehtyä sellainen määrä toistoja, mihin ei oo enää niin hyviä mahdollisuuksia (ei ole omakotitalon pihaa+ keppejä :)). Ja jos sitä vaan lähtiskin opettaan siihen "vanhaan" tyyliin, niin kai sen voi sitten vielä vaihtaa jos siltä tuntuu? Vaatii vaan aikamoista nopeutta mun käsiltä ja reaktiokyvyltä ohjata tota kärppää oikeisiin välein kepeillä, mut katsotaan nyt :)

Yleisesti agilityn tekemisessä oon nyt päättänyt pitää sellaisen tosi iloisen mielen molemmilla joka kerta, eikä tosiaan aleta nyt millään tuhoomaan ton intoa. Tätä iloista mieltä voi kyllä nimittää myös riehakkaaksi mieleksi, eli siis täytyy toivoa ettei tosta tuu ihan kuritonta tällä tapaa :D Nyt jos terrierikantilta miettii tätä asiaa, niin oon nähnyt aika monenlaista tyyppiä radalla. Aika monta sellaista tosi rauhallista/varovaistakin, vaikkei se tyyli muuten istukaan terrierin temperamenttiin. Mä siis yritän olla päätymättä tohon lopputulokseen jollain tapaa, varmaan antamalla sen olla ihan kuriton :D Ei vaan, ehkä sitä pitää kuitenkin vähän hillitä. Toistaiseksi Diego on osoittanut kyllä ihan hyvää virettä tohon tekemiseen, kun oon lelun (saalisvietin) avulla sille opettanut putkeen menoa ja siivekkeiden välistä menoa.

Laitan tähän blogin yhteyteen pikku videokoosteen meidän tekemisistä todella mukaansa tempaavan musiikin säestämänä ;D Kuvan laatu on myös aika heikko. Ja toivon nyt ettei ketään järkyty liikaa siitä kun noin pienellä pennulla on "treenattu" agilityä ja se osaakin jo jotain, koska voin lohduttaa ettei olla ihan hirveesti kyllä hiottu mitään ja kotonakin sen hepulit on rajumpia kuin toi meno.

Kuvauspäivänä mentiin oikeasti ensimmäisen kerran mutkaputkea ja ekan kerran myös enemmän kuin yksi hyppy kerrallaan, mut jotenkin Diegon mielestä oli vaan ihan loogista mennä toinen ja kolmaskin siihen perään ilman mitään ongelmia. Myös jos putki on kerran tehty suorana, niin näköjään sen voi kivuttomasti mennä mutkanakin. Tätä mä kyllä ihmettelin :D Kokeilin vaan ihan "läpällä", että meniskö se ton mutkaputken ja menihän se. Samoin noiden aitojenkin kanssa. Ei tehty kuitenkaan ihan kauheesti, ettei oltais väsytetty sitä liikaa ja tapettu sen mielenkiintoa. Diego pahoittelee rumaa ryhtiään siinä kohtaa videolla, kun jätin sen seisten odottamaan. Ei se sentään ihan noin vääntynyt yksilö ole ;) Ja ehkä me kans pahoitellaan vähän huonoa musiikkivalintaa.