13 viikkoa vanha!

Diegon mielipuuhaa

Tänään tulikin tosissaan 13 viikon merkkipäivät Diegolle, todella tärkeää :D Herra on kasvanut ihan silmissä ja näyttääkin nyt vähän naurettavalta pitkine koipineeen. Myös tärkeä 8-12 viikon "opetusvaihe" (kaikkialla toi ikä on siis mainittu tärkeimmäks sosiaalistamisen yms. kannalta) on nyt takana, eli mitään ei oo enää tehtävissä. Ei vaan, ehkä näinkin ikäloppu koira oppii vielä uusia temppuja ;) Ja nopeesti muuten oppiikin! Nyt Diego osaa jo jotenkin tulla sivulle, vähän seurata ilman pomppimista, vähän pujotella mun jalkojen välistä ja myös vähän pysyä paikka-käskyllä paikoillaan. Ainiin, ja antaa tietty tassua ja joskus pusunkin! Niin ja tosiaan kiertää jotain esinettä ympäri käskystä. Fiksu pojka. Ainakin kotona :) Toisinaan.

Kirjoittelin vähän muita meidän perheen kuulumisia tänne, eli sieltä voi halukkaat käydä lukemassa meidän muuttosuunnitelmista. Tää nykyinen kämppä on tosiaan ollut aivan liian ahdas, etenkin nyt kun pitää Diegon vuoksi vielä nostaa kaikki tavarat alemmilta tasoilta ylemmäs. Näin on siis kaikki meiän vähänkään ylempänä olevat pinnat (tiskipöytä mukaan lukien) täynnä kaikenlaista kamaa. Muutenkin Diegosta on varmaan kivempaa, kun saadaan nyt ihan oma ulko-ovi, eikä yhteistä naapurin kanssa :D En muista onko tullut tänne ainakaan mainittua, mutta tullaan siis naapureiden kanssa samasta ulko-ovesta yhteisen parvekkeen kautta yhteiseen eteiseen sisälle. Varsin mukavaa. Ja jos naapuri menee omaan kämppäänsä sisään (joo ei onneks oo tullu meille), niin se kuulostaa lähes samalta kuin meille tulisi joku. Näin Diego siis aina innokkaana ryntää ovelle heiluttamaan häntäänsä, että ketäs sieltä nyt tulee. Alkuun alkoi itkukin sitten lähes aina, kun ei ketään kivaa tullutkaan, mutta nyt se on jo

Mökkireissulta

aika tottunut ja vähän tuhahdellen tulee vaan ovelta pois kun ketään ei ilmestynytkään. Onneks ei oo tosiaan alkanut haukkumaan aina oven auetessa, se ois voinut olla jo vähän rasittavampaa... :)

Muutenkin tosta Diegon äänirepertuaarista sen verran piti sanomani, että kunnon haukkua ei oo kyllä kertaakaan vielä tullut suusta ulos. Kaikkea muuta mouruamista ja murinaa sitten senkin edestä :D Välillä se kuulostaa ihan kissaltakin. Toivotaan kyllä, että toi haukkumattomuus jossain määrin olisi säilyvää. Vaikka rivarissa ei ihan niin paljon asunnon ulkopuolisia ääniä kuulekaan.

Ollaan vähän kehitytty noissa ihmisten bongailuissa ulkona. Nykyään oon vienyt Diegon ulos sellaiseen pieneen metsäplänttiin, josta näkee hyvin vilkkaalle jalkakäytävälle. Siitä kun Diego on sitten bongannut ihmisen, niin oon antanut sen vähän aikaa katsoa, sitten sanonut hyvä (tyyliin "hyvä kun huomasit") ja sitten antanut jonkun namipalan. Tää on alkanut tuottaa vähän hetelmää, koska toi systeemi on toiminut nyt aika aukottomasti. Vaikka aikamoista makupalan rohmuamista toi onkin, mutta tärkeintä vissiin saada jotain oppimistuloksia aikaan. Diego siis nykyään katsoo, että jaahas ihana ihminen ja häntää alkaa heti heiluun, mutta sit kun sanon hyvä, niin se kääntyy samantien poispäin siitä ihmisestä ja tulee hakeen palkkaa tästä havainnosta. Tää ei kyl toimi vielä ihan niin hyvin, jos ahtaalla jalkakäytävällä pitäis päästä ihmisistä ohi ilman hyppelyä. Mut selkeetä kehitystä siinäkin on havaittavissa!

Eetu näyttää vähän jättiläiseltä :D

Muutenkin toi hihnassa kävely on alkanut muistuttaa jo sitä, että oltaisiin yhteisellä lenkillä. Kun aiemmin Diego oli joko sitä mieltä, että me käveltiin liian hiljaa, liian nopeesti tai totaalisen väärään suuntaan. Jostain syystä vapaana ollessa tätä ongelmaa ei ole kyllä ollut, vaan se ihan nätisti on seuraillut meidän kulkua. Mitä nyt tietty on välillä jäänyt vähän haistelemaan, mutta on sitten tullut tuhatta ja sataa, että sais meidät kiinni. Lisäks toi meidän koviskoira ei muka näytä tykkäävän sateesta/loskasta? Silloin sitä on saanut lähes väkisin vetää vähän perässä, että sais edes jotain aikaseks siellä ulkona :D En ois uskonut, että Diegolle olisi mitään merkitystä säällä. Voi olla, että sitten isona poikana ei noi säätilat enää niin kiinnosta. Ajateltiinkin ottaa tässä hihna-asiassa käyttöön sellainen "mentoritaktiikka" eli osaava vois näyttää aloittelijammalle vähän mallia. Otettiinkin siis suunnaksi Turenki ja operaatio Akun kiusaus :)

Ennen Turenkia mentiin Eetun iskän mökille Tammelaan yhdeksi yöksi Diegon kera. Tajuttiin sitten matkalla, että meidän pitää käydä vielä kaupassakin yhteistuumin ja Diego pitäis jättää ekaa kertaa yksin autoon. Tätä ei oltu etukäteen mietitty ja oltiin siis häkkikin jätetty kotiin sopivasti. Katsottiin nopeasti Punton sisältö ja todettiin, ettei se mitään kovin pahaa voi saada itselleen/autolle aikaseks. Joten jätettiin sen viltti vaan kuskin paikalle ja nostettiin Diegon siihen päälle. Kauppareissu tehtiin suht nopeasti ja yritettiin kiertää vähän eri puolelta sinne meiän autolle, että nähtäis mitä se touhuaa siellä. Ja meidän molempien suureksi yllätykseksi Diego ihan oikeasti istui _paikoillaan_ siinä kuskin paikalla viltin päällä, eikä ollut syönyt edes paria makupalaa paikasta, johon se ois varmasti ylttänyt. Ihmeitä siis todellakin tapahtuu.

Takan lämmössä

Oltiin siis ihan kolmistaan siellä mökillä. Mökki oli aika kylmä meidän sinne tullessa ja lämmitettiin sitä sitten takan avulla. Oli kiva päästä Diegonkin kanssa vähän maalle, missä se sais juosta vapaana vaille huolen häivää. Se kyllä meinas vähän aiheuttaa meille huolia menemällä pimeällä järven jäälle ja tottelematta heti Eetun käskyä tulla pois. Pakkasta oli ollut onneksi ihan kivasti, mutta ei siitä jään kestävyydestä olisi silti voinut mennä takuuseen. Itse olin siis sisällä tän episodin aikaan, mutta Eetu onneks sai jollakin keinolla houkuteltua D:n sieltä jäältä pois. Tästä viisastuneena myös Eetu on nykyään jokaisella pikku ulkoilukäynnillä kädet täynnä namipaloja, jotta Diego tietää että kannattaa tulla käskystä käymään. Mä oon siis tän kuukauden ajan ollut sellainen makupala-automaatti, että Diego on tosi hyvin totellut (kop kop kop) tule-käskyä, vaikka olisi ollut muita koiriakin ihan naaman edessä. Muuten oli tosi kivaa olla siellä mökillä, kun on vähän helpompaa toi sisäsiisteyden opetuskin. Voi siis vaan avata oven ja "heittää" Diegon nopeasti ulos. Myös käpyjahti oli tosi jänskää meidän kaikkien mielestä. Diego myös tykästyi takan edessä lämpimässä loikoiluun, joten piti tietty muutama kuvakin ottaa siitä.


Tammelasta siirryttiin sitten Turenkiin ja Diego taas perinteisesti keräsi energiaa varastoon koko automatkan ajan. Tää on kyllä btw tosi hyvä tapa, siis toi autossa nukkuminen! Toivottavasti se ei pääse siitä tavasta eroon ikinä. Aku sais siis "riemukseen" taas varsin hyvin levännyttä seuraa ja joutui vielä samalle hihnalenkillekin ton remupetterin kanssa. Aku on siis niin helppo hihnalenkkeilijä, ettei toista oo, koska mä voin siis käytännössä pikkurillillä pitää sen hihnasta kiinni, kun se vaan kiltisti tallustaa samaan tahtiin ihmisen kanssa. Tai siis sen vajaan hihnan mitan edellä. Ajattelinkin siis, että Diego vois saada "isoveljeltä" vähän oppia. Tää jossain määrin jopa toimi, koska Diego tepsutteli ihan hirveen nopeeta ravia ihan Akun kintereillä koko lenkin, eikä juurikaan yrittänyt poiketa tosta rytmistä. Ainoa häiriö tuli, kun ohitettiin äiti ja lapsi. Tässä tilanteessa Aku sanoi "puh puh" (sellaista puhina haukkumista) ja Diego kiskoi niiden luokse minkä jaloista lähti. Vähän erilaiset suhtautumiset toistaseks näillä kahdella vieraisiin ihmisiin :D Kumpikaan ei ottanut "mallia" toisesta tossa tilanteessa.

Mun ukkelit :)

Käytiin myös perinteisesti tapaamassa Turengissa "naapurin" koiria, eli Ceciä, Jettiä ja Zonaa. Nyt Diego oli jo sen verran kasvanut sekä fyysisesti että henkisesti, ettei sitä niin kauhistuttanut enää olla kolmen matamin seurassa. Itseasiassa vaikka Zona sitä komentaakin meidän ihmisten silmin eniten, niin se oli oikeastaan ainoa koira, jolle Diego jopa uskalsi sanoa vähän vastaan :D Eli ilmeisesti Zona ei oo sitten ihan niin tosissaan ja on itsekin vielä vähän "kakara". Sitten taas Ceci käppänä 13 v. ei oo oikeastaan sanonut mitään Diegolle, mutta Cecin arvovaltaa Diegis ei oo lähtenyt yhtään kyseenalaistamaan. Jänniä noi koirien arvojärjestykset. Saatiin myös kaikki viisi koiraa (Aku, Diego, Jetti, Ceci ja Zona) samalle pienehkölle sohvalle ja otettiin kuva niistä. Kaikki (tais siis Diegoahan me eniten epäiltiin) pysyi kuvaussession ajan tosi kiltisti paikoillaan. Toivottavasti saadaankin Jassulta jossain muodossa se kuva joskus, vinksvinks ;)

Mitäs me vielä...no ollaan ainakin annettu Diegolle suurta viihdykettä pitämällä tota pyykkitelinettä pystyssä tossa "tavaratelineenä" 24/7. Poika on meinaan oppinut pomppimaan sen verran, että ylettää mukavasti nappasemaan sukkia niiltä pyykkinaruilta. Tälläinen vaihe sille tulee joka päivä vähintään kerran, vaikka siis hyvin tietää ettei niin saa tehdä. Se on joka kerta niin tyytyväinen omaan suoritukseensa, kun pomppimiskalastelun jälkeen saa vihdoin hampaisiinsa meidän sukan sieltä narulta. Sitten lähdetäänkin ihan täysiä sen sukan kanssa karkuun ja jäädään aina kiinni. Kovasti toi leikki silti jaksaa riemastuttaa tota. Välillä se jaksaa meitäkin naurattaa, kun nähdään vaan sängyn takaa aina nousevan pienen pään ilmaan. Joskus toi ei sitten naurata ihan niin paljon, kun se hakee jo viidettä perättäistä sukkaa sieltä. Ja joo, ehkä meiän pitäis viimein ottaa toi pyykkiteline tosta pois :D

Diego pääsee muuten sunnuntaina ekaa kertaa agilitykisoihin katsojan ominaisuudessa. Ollaan menossa siis Jesse-länderin kanssa Porvooseen kisaamaan kahden startin verran ja Diego saa tulla mukaan ihmettelemään kisapaikan hälinää! 

Ps. yrittäkää olla huomaamatta kuvien oloa toisinaan oudoissa paikoissa tai liian pitkiä/lyhyitä kappalevälejä, kun me ei jotenkin olla tän blogspotin kanssa päästy vieläkään yhteisymmärrykseen :D