Vaikkei ollakaan hetkeen kerrottu mitään, niin Diego ja me ollaan ihan elossa edelleen ja suunnilleen sovussakin elellään. Diegon (ja meiän) elämään tuli aikamoinen tason ylennys, kun muutettiin rivariin, jossa on pieni oma pihakin! Siitäkin toi yks örkki nauttii ja on se meillekin helpompi opettaa sisäsiisteyttä. Nyt ollaankin edistytty jo siihen pisteeseen, että kun herralla on hätä, niin istutaan ovimatolle ja aletaan tuijottamaan meitä täysillä. Ääntäkään ei kyllä päästetä, joten tää operaation huomaaminen vaatii meiltä jonkinlaista tarkkaavaisuutta.
Sitten paras osuushan tossa pihassa on se, että voidaan vaan laittaa Diego fleksiin, päästää ulos ja jäädä ite sisälle piteleen sitä fleksiä... :D Pahimmilla pakkasilla tää varsinkin oli ihan hyvä, kun olis kestänyt niin kauan pukee itsensä tarvittavaan ulkovarustukseen lyhyttäkin pissatusta varten. Ja Diegolla ei oo mitään sitä vastaan, et se saa mennä "yksinään" ulos. Suunniteltiinkin jo, että kesällä sitten on kiva vaan laittaa D johonkin tolppaan pitkällä hihnalla kiinni pihalle ja ite otella siinä mahdollista aurinkoa. Toi tolppaan kiinnitys on tosiaan melko tärkeetä ainakin toistaiseksi, kun meiän mielestä Diegolla ei oo ihan sellaista samanlaista pakkoa pitää meitä koko ajan silmällä, kun mitä koirakirjoissa sanotaan pikkupennuilla olevan. Toisin sanoen siis nähdään valkoinen kauemmas kiitävä turre, jos hän bongaa jonkun ihmisen näköpiiristä. Pitää alkaa kyllä ihan urakalla nyt treenaan tätä asiaa taas. Nää -25 pakkaset vaan vähän verotti tota meiän ulkoilua ja siellä harjoittelua. Jos tosta ihmiskiinnostuksesta saa keksittyä jotain hyvää mahdollisessa karkaustilanteessa, niin se on se, että Diego tosiaan pysähtyy sen ekan ihmisen kohdalle, eikä lähde siitä kulumallakaan.
Ukkeli on myös kasvanut aika paljon (juu yllättävää, että pennut kasvaa), nyt vaan mielenkiinnolla seuraillaan mikä on sitten lopputulema tän tyypin kohdalla. Partaakin alkaa olla jo ihan kivasti, tällä hetkellä Diego on siirtynyt amisviiksi-vaiheesta suoraan pulisonki-vaiheeseen. Muutenkin toi turkki ois aika nypittävässä kunnossa, mut ei vaan viitti nyt pakkasilla viedä tolta lämpöä pois. Hyppyvoima on kasvanut ihan uskomattomasti, se pomppii kun mikäkin, vaikka yrittäis estääkin. Ei olla päästy agihallillekaan kolmeen viikkoon, joten hauska nähdä miten toi kasvu on vaikuttanut siellä suoriutumiseen. Pelkään vähän, että kohta mulle tulee ongelmia ehtimisen kanssa, kun rimatkin täytyy pitää vielä lähes maassa. Perjantaina Diego ehkä pääsee vähän ihmettelemään taas esteitä, joten tarkempaa päivitystä siitä sitten myöhemmin.
Yleinen oppimiskyky on myös kehittynyt huimasti ja osataankin jo aika monia asioita, jos siis Diegolle on tiedossa joku palkka tekemästään työstä. Ihan huvin vuoksi ei sentään viitsitä tehdä mitään. Toisaalta hauskinta tässä on se, että palkaksi riittää melkein mikä tahansa rypistetystä paperinpalasta omenan "ruotoon" :D Kaikki kelpaa, kunhan osaa vaan myydä aiheen Diegolle. Ja voin sanoa ettei se myyminen kovin haastavaa ole. Naksutinkin on jo aika hyvässä tajuamisvaiheessa. Sen avulla oon opettanut niitä 2on2off-kontaktialkeita kotona. Eli siis tarkoituksena päätyä jonkun laatikon tms. päälle takajalat sillä ja etujalat maassa. Diego oppikin sen mun suureks yllätyksekseni yhdessä illassa.
Jos näin voi mitenkään sanoa, niin Diegon yleisolemus on _vähän_ rauhoittunut ihan pentupentu-vaiheesta. Tai sitten ollaan vaan jo totuttu siihen :D Mut nyt se nukkuukin jo joskus. Ei olla siis tässäkään menty ihan koirakirjojen mukaan "pentu nukkuu noin 20 tuntia päivässä", vaikka ollaan kuinka yritetty sitä rauhottaa. Hyvin se on näköjään silti jaksanut ja näyttänyt ihan iloiseltakin. Etenkin meiän suurin muuttopäivä sai Diegon väsyneeks, että se meinas pariin otteeseen nukahtaa istualteen. Sen kun piti tietty säheltää mukana tärkeenä muuttomiehenä koko päivän. Diego toikin vähän omat lisähaasteensa muuttamiseen, kun se ei oikein osaa ite varoa mitään asioita, eikä välttämättä opi kerrasta jos joku kolahtaakin päähän. Se myös keksi kivan leikin rullata vessapaperia alas etutassujensa avulla, katkaista sen haluamastaan kohdasta ja juosta ihan täysiä karkuun. Arvatkaas ketä ei pääse vessaan enää edes ohimennen? Ja arvatkaas vielä, kenen mielestä vessa ois tällä hetkellä maailman mielenkiintoisin asia ja oven avautuessa yritetään rynniä ihan täysillä sisälle?
Me käytiin itse ostamassa vähän lisää huonekaluja Ikeasta ja Diego oli myös kovasti auttamassa niiden avaamisessa. Kun Eetun alkoi repimään pahvia jostain kohtaa, niin käsien viereen ilmeistyi myös eräs harvahammas valmiina tuhoamaan. Oltiin taas tosi järjestelmällisiä koirankouluttajia ja annettiin Diegon sitten repiä niitä pahveja auki. Selvittiin ite paljon vähemmällä, kun toi on yllättävän hyvä repimään asioita rikki kuitenkaan nielemättä palasia. Ihan sama minkä paperin se tassuihinsa saa, niin hetken päästä saadaan ihmetellä paperisilppua lattialla :) Muuten täytyy kyllä sanoa, että pitkätkin yksinolot Diego on ollut tosi nätisti sekä uudessa, että vanhassakin kodissa. Jätetäänkin sitten tarkoituksella usein joku pieni pahvinpalanen askarreltavaksi, jos sille sattuisi tulemaan tuhoisia ajatuksia mieleen. Mutta eihän meiän lutuselle pikkuvaaville sellaisia ajatuksia ikinä tule, ehei.
Luonnettakin tosta löytyy ihan sopivissa määrin ja ollaan oltukin jo herra vähän reilu 4 kk kanssa jo useampaan kertaan napit vastakkain :D Ei olla vaan annettu periks sen tahdolle ja alkaa se tosta pikkuhiljaa sen paikkansa löytämään. Mutta se on kyllä sen luokan vääntämistä, ettette voi ees uskoa. Pitäis joskus ihan videoida meiän ristiriitatilanteita, niin siinähän sitä ois taas ihmettelemistä. Onneks toi on niin pieni, että sitä nyt on suht helppo "hallita". Mut kovasti se vaan jaksaa aina yrittää. Jos joutuu selälleen, niin sitten hetki ihmetellään siinä ihan rauhassa, mut sit kun rauha riittää niin ravistellaan ja koitetaan onneaan uudelleen :D Toi ravistelu on kyllä ärsyttävää, kun se pyyhkii siinä turkinheilahduksessa kaiken äsken kokemansa "ikävän" asian pois mielestään ja on taas ihan kun mitään ei ois tapahtunut. Noh, ainakaan sille ei varmaan kovin helpolla pääse syntymään traumoja mistään. Ja ei nää meiän väännöt siis sen vakavampia ole, että kyllä tilanne on kuitenkin meiän hallussa. Mut niin hölmöö, että tollanen pikkukirppu vaan alkaa kyseenalaistamaan millon mitäkin :D
Tällä erää ei enempää, kun tylsän työssäkäyvän täytyy nyt mennä nukkumaan. Palaamme asiaan taas piakkoin :) Ja kuvien kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti